United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ohoh, miten hirveän kaukana se mahtaa ollakaan!" arveli Matti; "miten Herran nimessä olette päässeet tänne?" "Ka, onhan tuota päästy sentään" "Niinpä niin, Herra varjelkoon teitä!" puuttui puheeseen Pietarikin, "kylläpä teidän jo tarvitseekin päästä asettumaan rauhaan. Ruvetkaa asumaan näille seuduille, tämä on kyllä hyvää maata; eikä täällä varsin usein halla pane.
Bertelsköld sai luvan ottaa mukaansa mitä halusi. Kaikki miespuoliset palkolliset, jotka olivat linnan puolustukseen osaa ottaneet, niiden joukossa mestari Pietarikin, keräytyivät Turun linnaan vietäviksi, kuitenkin ilman köysiä ja kahleita.
"Ei sinun tarvitse meitä auttaa". "No, kyllä me toimeen tulemme", vakuutti Pietarikin. "Rakki", sanoi Pekka, "jää nyt Antin luo. Hyvästi nyt." Ja niin hän lähti viilettämään mäkeä alaspäin ja katosi pian metsään. "Meidän täytyy kiertää pienemmän tunturin ympäri", virkkoi Antti. "Pohjoisen puolella kajastaa valoa; arvelen, että siellä päin tulemme tasaiselle maalle; annetaan mennä!"
Mestari saikin kenen kaunottaren hyvänsä punehtumaan, jos vaan hänehen kerrankaan katseensa loi. "Tuo Mestari oli kaikin puolin kummallinen mies. Hänellä oli jalot kasvot, uljas ryhti ja miellyttävä käytös. Kuitenkin henki hänen olennostaan jotakin, joka ei ymmärtäviä ihmisiä miellyttänyt. Ukko Pietarikin kuului niihin, jotka hänestä eivät pitäneet, ja sen tiesi Mestarikin vallan hyvin.
Näitä vaeltajia olivat kaikki kaupungin lähistössä olevat tiet niin täynnä, että matkustajat vaivoin pääsivät kulkemaan. Suopeamielinen mestari Pietarikin menetti välistä kärsivällisyytensä niin, että armotta sysäsi pois ne, jotka astuivat jalaksille tahi tarttuivat hevosten ohjaksiin riippumaan, huutaen sydäntä vihlovalla äänellä: "leipää! leipää!"
Vinitiuksen korvaa kohtasi pian rukouksen hyminä, ja sisään astuessaan näki hän lamppujen himmeässä valossa muutamia kymmeniä ihmisiä polvillaan, rukoukseen vaipuneina. He lukivat jonkinlaista litaniaa, ja kuoro, jossa oli sekä mies että naisääniä, toisteli yhtämittaa: "Kriste, armahda meitä!" Heidän äänissään värisi syvä, sydäntäsärkevä suru ja tuska. Pietarikin oli siellä.
Varmaa vaan oli, että Enkelin soitto, jos mikään, sai ihmisen sisälliset myrskyt rauhoittumaan ja virvoitti nuutunuttakin mieltä. "Pietarikin unhoitti sitä kuullessaan surunsa ja tyytyväisyyden hymy laskihe hänen huulilleen. Vuodet vierivät hiljaisesti ja kuta enemmän i'än paino saattoi Pietarin hartioita kumartumaan, sitä matalammiksi muuttuivat hänen otsansa rypyt.