United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänhän tässä taas on, hän itse, semmoisena, miksi Jumala oli hänet alkujaan ajatellut. Ja vuosikausia näköä haitannut sumuharso siirtyy hiljalleen silmien edestä. Kadoksissa ollut nykyisyys aukeaa jälleen näkyviin, uhkuvaa eloa tuoden. Kaikki selvenee kaikki esineet kirkastuvat, tuo permanto tuttuine rakoineen ja Liisan katajat tuossa koko huone, koko ympäristö!
ANTONIO. Vain vähän aikaa suo mun pyytää sulta, ja paluuta vain varro ruhtinaan! Mut tältä päivältä se jätä! TASSO. En, en tältä hetkeltä, jos mahdollista! Tää marmorinen permanto jo polttaa mun jalkapohjiani; mieleni ei ennen rauhaa saa kuin riennostani tien vapaan tomu ilmaan kohoaa. Sua pyydän!
Permanto oli tungokseen saakka täynnä karkeloivia, seppelöityjä pareja, toisia horjahteli seisaallaan lasit kädessä, toisia istui syöden ja mässäten pitkien, kukkasilla koristettujen pöytien ääressä, mutta salin perällä oli soittokunta, joka soitti hurjaa tanssinsäveltä. Näytti ainakin näin syrjästäkatsojan silmään kuin he kaikki olisivat olleet julki juovuksissa.
Lappalaisten kuolleitten valtakunta oli muutettu kristittyjen helvetiksi. Saatana seisoi hänen edessään: hän katseli saatanaa silmästä sisään. "Mit' oli hän tehnyt?" Lamik Rikkut paiskahti pitkälleen permannolle, permanto luokkoutui pois hänen altaan: hän vajos alas pimeyteen.
Ja laulu se muuttavi muotoaan. Kas, loistavi ikkunan valo. Taas hongat ne helkkyvi hopeissaan ja kullassa kuultavi salo. Taas katto se kaartuvi taivaihin ja permanto peittyvi kukkihin ja lämmin, lämmin on mökin lies ja lämmin on mökin mies. Hän uneksii pienestä kädestä, joka sytytti ikkunan valon, joka hoiteli liettä lämmintä ja kukkihin kylvi salon.
Näetkö mitä täällä olen antanut tehdä? kysyi Georg. En minä mitään erinomaista huomaa. Permanto on poissa, lehmät seisovat maanpäällä, alla kulkee viemärit. Mutta eikö ole likaista? Ei vähääkään. Täältä saa suosammalta ihan vierestä. Mutta ei ole mitään vetoa, ja se on pääasia.
Ja kun hän astahti mökkihin, oli permanto peitetty kukkihin ja lämmin, lämmin ol' mökin lies ja lämpeni mökin mies. Ei yksin hän töllissä ollutkaan. Siks vilkkui ikkunan valo, siks hongat kaikk' oli hopeissaan ja kullassa kulisi salo. Ei olleet ne kultia kunnian, ei helyjä mammonan, maailman, oli linnunlaulua sydämen, oli riemuja rakkauden. Mökin lasilla lintunen lauleli. Ja vilkkui ikkunan valo.
Tupa oli sen ajan tavan mukaan, hyvin avara, kolmella leveällä ikkunalla kolmessa jaksossa, puuluukut katua kohden, ruu'ut pienet, kortin kokoset, lyijyllä kiinnitetyt, paksut orret katossa, valkostetut seinät, permanto hiekotettu ja suuren avoimen uunin ympärillä havuja. Korkea, maalattu puukaappi seisoi yhdessä kulmassa ja siinä maitopyttyjä laesta permantoon asti.
Eteisen lahonnut permanto kolisikin; ja kun loiseukko, kuiva ja ruskea, pistäysi nyytti kädessä sisään, sanoi Liisa: »Minä olen näytellyt täällä kortteja, pitänyt selskaapia...» »Sinä»... vastasi muori Liisalle puolittain vihaisesti, samalla kuin kätteli Falkia. »Kirjoinesi ... joutaisivat ... kaikki taas jutellut varmaankin ... itsekin narrattava.
Mutta kaikki näyttää niin vanhalta, jäykältä ja köyhältä muodostaen täydellisen vastakohdan niille keväisille puvuille, joilla lehterit ja permanto olivat verhotut kuin kukkaisköynnöksellä. Mutta vaikka edustetaankin vanhaa Ranskaa, niin eihän liene tarvis tuoda mukanansa näin raskasta ilmaa ja pukeutua variksen peljättien lailla!