United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tuli ja paljon silloin kuiskailtiin ja tuumailtiin heidän kesken. Bergit sanoi että jos hän ei saa Per'iä, niin ei hän huoli lukkarista eikä englantilaisesta; hän ei tahtonut semmoista villi-saksalaista. Per nauroi ja arveli että se oli erinomaisen hyvin sanottu Bergit'iltä. Jo rupesi hämärtämään. Bergit'in piti lähteä, mutta Per tahtoi häntä saattaa.
Mutta Nils nauroi itsekseen ajatellen: "Kun ensin saan uuden akan, niin vanha nuttu tulee päälle taas". Nyt oli lauantai-aamu. Ilma oli selkeä, mutta vähän kylmä, sillä aurinko ei vielä ollut korkealle noussut taivahalle, loisti vaan hymyillen kuin suuri silmä kaukana idässä, välistä katsellen Per'iä, joka seisoi puhdistamassa papin pihaa.
Mutta siinäpä hän tuli, väsyneenä ja uupuneena, papille kumartaen ja raapien jalallansa, ja meni sitten kirkkoon hänen jälkeensä. Samassa katsoi hän ylös; siinä istui Per aidalla ja soitti yhteen jaloillansa. Lukkari punastui, hän ei oikein tietänyt pitikö hänen nauraa vai itkeä harmissansa, hän veti vaan käsivarret likemmiksi ruumistansa ja uhkasi nyrkillään Per'iä.
Hän tiesi ett'ei Per tulisi, ja koska hän ei tahtonut ketään paitsi Per'iä, niin hän oli pannut oven lukkoon ja mennyt maata. Mutta yht'äkkiä oli hän kuulevinansa että jotakin liikkui ulkopuolella, että joku kolkutti ruutua ensin kerran, sitten toisen ja viimein kolmannen kerran. Bergit heitti hameen päällensä ja hiipi ikkunan luo. "Kuka siellä on? sinäkö olet Per?" kuiskasi hän sisäpuolella.
"Tunsikohan minua", ajatteli lukkari, katsellen Arnen jälkeen alas merelle päin. Arne ei voinut kieltää että Per oli pulska mies, vaan hänellä ei ollut mitään omaisuutta, eikä hänestä ollut sen enempää puhumista. Arne ei pitänyt siitä, että Kari puhui Per'istä, mutta kun se tapahtui, niin hän itse kyseli yhtä ja toista, joka koski Per'iä, ja rupesi ylimalkain häntä huomaamaan enemmän, kuin ennen.
"En tiedä mitä uskoa". Ja molemmat nauroivat ja Per laski käsivartensa Bergit'in vartalon ympäri ja tahtoi häntä suudella, mutta Bergit pani kätensä eteen. Sitten katseli hän ympärilleen näkisikö heitä kukaan vaiko kuulisi, ja suuteli sitten Per'iä. "Mutta se on totta, en saanutkaan kuulla pieksemisestä", sanoi Per, nauroi ja heitti päätänsä taaksepäin niin että lakki lensi silmille.
Mutta Arne pakoitti häntä tulemaan tupaan. "Sinun voi todellakin olla jano, tehtyäsi tuon työn", sanoi hän, ja otti Per'iä käsivarresta kiinni, ja tupaan hänen täytyi. "Lieneekö Bergit vielä täällä?" ajatteli Per, katsellen ympärilleen; mutta Bergit oli aikoja sitten mennyt karjakkomajalle. Per istuutui penkille. "Tässä on hyvä istua", arveli Per. Ja Per sai suuren vadillisen puuroa.
"No sinä aiot kai kosioretkelle tänä iltana", sanoi lukkari, nauroi vähän samassa ja noukki muutamia pieniä kiviä ylös hiekasta. "Ei Jumal' paratkoon! minä en taida sille tolalle joutua koskaan enää", huokasi Per ja nosti nutun hihaa silmilleen. "Bergit'in ja minun välistä ei tule mitään". "Mitä sanot? mitenkä minun on sitä ymmärtäminen?" kysyi lukkari ja katseli Per'iä suurin silmin.