United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sellaisia herkkuja ei Pekka ollut isoon aikaan syönyt. "Olettepa te rikkaita", sanoi Pekka. "Mitäpä tässä rikkauksista, mutta kyllähän meillä ruokaa on", vastasi Vappu; "ja tässä on vähän suopursuolutta juodaksesi", ja sitten hän antoi Pekalle tuopin istahtaen itse penkille hänen viereensä. Pekka ryyppäsi, joi vielä toistekin: juoma maistui tavattoman hyvältä.
Tuumautahan sinä Hikliiniä, minä olen nukkuvinani täällä pöydän takana," sanoi Tuomas ja meni pöydän taka maata. "Kyllä kyllä... Vaan asetuhan nyt joutuin, jo tulee porstuassa", kiirehti Erkki ja laittausi vakavasti istumaan. "Hyvää päivää!" toivotti Hikliini, kun pääsi sisälle, ja istui penkille. "Päivää, päivää! Onkos sitä nyt muuta kuulunut?"
Pyhäaamuna oli hän wähäpuheinen, miettiwän ja alakuloisen näköinen, waikka waimonsa oli kylläkin kokenut häntä lohduttaa. Kun Heikki oli eineen syönyt, pisti hän piippuunsa, istui penkille ja weteli sawuja waiti ollen. Emäntä puuhaili talouden toimien kanssa, puetti pienempiä lapsia ja toimitti heitä syömään.
"Siinä tapauksessa kyllä jään!" Niin hän pisti käsivartensa Mr. Peggotyn kainaloon ja astui hänen kanssaan pikkuiseen lehtimajaan, joka oli puutarhan päässä. Siihen hän istui penkille ja minä hänen viereensä. Löytyi myöskin paikka Mr. Peggotylle, mutta hän tahtoi mieluisammin seisoa ja nojata kättänsä vähäiseen, yksinkertaiseen pöytään.
Istuhan penkille johonkin kaupungin viileään ja varjokkaaseen puistoon, niin heti on edessäsi poikia, selässä eriskummainen sätös, ja jokainen sanoo: »skuuputsare!» tarkoittaen sillä että he maksua vastaan kiillottavat saappaasi.
Mitä hän täällä teki! Ehkäpä hän ei tunne, kun ei ole näkevinäänkään häntä. Elsa kuunteli hänen askeleitaan, kun hän lähestyi. Hän tunsi, kun Mari seisahtui hänen viereensä. »Elsa?... olipahan se Elsa. Mitä sinä täällä teet? Mutta Minkä sinä olet näköinen! Herra Jumala! Oletko sinä Elsa?» »Olen!» Mari katseli häntä päästä jalkoihin. »Kuule Elsa, istutaanpa tähän penkille.»
»Sepä oli kamala juttu», pääsi häneltä vihdoin, kun sykertynyttä rintaansa oikaisi. »Mutta minä en mene luttiin nyt», ilmoitti Maija. »Enkä minä», vakuutti toinen, »hyi!» Pääsivät makaamaan penkille.
Kun satoi jo aamusella, Mikon ja Jannen niittämään lähtiessä, niin Mikko sanoi Aunolle: Me tulemme aamiaiselle kotiin, käymmehän vain itsemme märäksi niittämässä. Aamiaisen aikana yhä satoi. Sadepilvet näyttivät lientyvän entistä sakeammiksi. Mikko köllistyi penkille ja sanoi: Nyt levähdetään kolmen viikon puolesta. Nukutaan niin että sormihaaran mieheen aurinko kiertää.
"Vai niin?" sanoi Gunnar ja jäi seisomaan vähäksi aikaa; "niin sinä sitten saat toimittaa vuoteen johonkin, Liv". "En tiedä muuta neuvoa kuin että hän saa minun kamarini", vastasi Liv, joka koko ajan oli seisonut ovella ja katsellut vierasta. "Hän on niin väsynyt raukka, ja minä voin kyllä laittaa vuoteeni tänne penkille taikka luhdille".
Könniläinen seinällä korotti äänensä ja teki painokkaita kysymyksiä, mutta kukaan ei vastannut. »Vai niin?» kuului vihdoin isän masentunut, läähättävä ääni. »Niin!» karskahti ovenpuolelta toinen, liikutuksesta väräjävä, mutta yhä vieläkin uhkaava. Isä heitti luudan nurkkaan, astui askeleen taaksepäin ja istahti raskaasti penkille.