United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutt' ei kenkähän tiedä, ett' kauneus sen Onpi kyynelet aallokon murtunehen. Florio kertoo Lapinmaan peikoista. Ootko kuullut sä peikoista Lapinmaan, Kuin ne tarttuvat kovasti kulkijaan, Kuin ne järvillä, tuulissa temmeltävät, Sua, silmäsi lumoten, viettelevät? Otin sauvan ja läksin mä astelemaan Läpi Suomen ja kauemmas pohjolaan; Mua karhuni metsissä tervehtivät.
Oi, kiitosta! hyvä sun neuvosi on! Linnan Lappihin nostan, mi auringon on. Oi, prinssi, sä kouluja rakenna vaan, Joihin valo pääsevi virtanaan! Ja niin rakensin koulun mä pohjolahan, Luojan totuutta valaisten valvomahan. Nytpä lapset ne iloiten työssänsä käy, Eikä unissa heillä nyt mörköjä näy. Mutta peikoista tarina kertonut on: Näkin-kengillä uivat ne louhikkohon.
Sinulle äiti lauloi näin: "Valosta puhkeaa Maan ruusut valost' ystäväin Myös sydän aukeaa." Loispoika pirtin nurkassa Peikoista kuuli vaan. Häll' äiti lauloi: "Petoja On asuvaiset maan." Näin tunteet julmat, katkerat Poik' imi äidistään; Sai pedon kynnet, hampahat, Pirtistä lähteissään. Nyt loisen poika maailmaa Hurjasti raatelee: Yöt murhaten hän rosvoaa, Korvessa karkelee.
Tuossa solassa vallitsee ainainen kosteus ja viileys, jota sille antaa alhaalta koskesta nouseva kuohusumu ja ylhäältä vuoren seinää pitkin itkeytyvä vesi. Vanhat tarut vuoriaan vartioivista peikoista ja hyypiöistä johtuvat ehdottomasti mieleen tätä kuilua kulkiessa, ja veden pauhu jalkain alla pitää rinnan hermot alinomaisessa vavistuksessa.
Metsässä liikkuu Kivi niinkuin täysi romantikko. Siellä hän laajentaa kaikki suhteet, siellä hän jättiläistyttää kaikki ääriviivat, siellä hänen mielikuvituksensa kutoo kummia taruja peikoista ja Impivaaroista, siellä hän tuntee itsensä vapaaksi, paremmaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi.
Yli aaltojen, alhojen, vuorten sävelkeijuset karkeli näin joka kuusehen kiiveten kilpaa, joka kukkahan pilkistäin: »Miks' uinut siskoni vielä, oi heräjä veikkoni, hei on päivä, on palannut Väinö, yön peikoista pelkoa ei!» Kas, tuolta jo honkien alta sinihuntuja huiskaelee ja oksilla haltiat harmaat hymyhuulin kuiskaelee!
Outoa elämää näyttävät, heidän kertomuksensa mukaan, ihmiset siellä viettävän syvällä sydänmaissa ja yksinäisessä kalliolinnassa, josta ainoastaan muutamia talonpoikaistaloja näkyy; kerrottiinpa lisäksi kaikenlaisia kummallisia tarinoita hurjista metsästäjistä, elvoista ja peikoista, jotka menostelevat likiseuduilla.
Ennen olkoon yö ikuinen kuin päivä sinua ilman. Pelkäsin unia ennen niinkuin peikkoja; levolle menin kuin mestauslavalle. Miksi? Mietin. On elämä armahampi yön unia, nukuin nuoruuden suruihin, heräsin huomenen iloihin. Siitä asti kuin pimeni päiväni, mustui mun eloni onnen orsi, kaikk' on toisin: Yön unet on ystäväni, päivät peikoista pahimmat, vaikeinta valvominen, armain kuoleman ajatus.
Suomalainen sarvikuono joksi Hornia nimitettiin oli herennyt puskemasta. Kreivi Horn oli astunut alas valtansa kukkuloilta, ja kun tämä peikko oli kukistunut, luulivat hatut piankin muista pienemmistä peikoista suoriutuvansa. Neuvoskunta pantiin nyt salaisen valiokunnan edessä syytteeseen kaikenlaisista virheistä.