United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
PAULI. Herra parooni, teidän maljanne juon, toivoen teille onnea kahden kartanon hallitsijaksi. MARKUS. Minä kiitän, herra Bertram. Niitä kuitenkaan en hallitse enään kauvan, kohta heitän kaikki ottopoikani haltuun. TYKO.
HANNA. Sua unohtaa en taida, armas yö! PAULI. Niin ihmeellinen, monivaiheinen, ja jotain vielä tässä tapahtuu. Nyt eroomme. HANNA. Sun kohta näen taas. PAULI. Niin, kohta, impi; siksi hyväst' jää! HANNA. Hyvästi, Paulini! VIIDES N
HANNA. Ens' kerran rakastajan kaulassa, Se tiedä. Oi, onko lemmen syleilys näin lämmin, Näin hienoo, sulohista hekumaa! Mi polento nyt metsän kohinassa? Ei metsässä, vaan korvissain se on, Kun sydämmeni loiskinan mä kuulen. Sä olet sulhasein! PAULI. Sä morsiamein! Sun päätökses ol' uljas. HANNA. Mutta usko, Mit' ilmoitan.
Ja jos nyt havaitsen aih! kuolenpa jos nyt havaitsen pientäkin klippari-naurua huulillas, niin lyönpä leukas lukkuun. PAIMEN. Surkeatahan tämä on. Voi, että näin piti käymän! Voi, voi! MARTTI. Elä siinä itke jollottele, vaan taluta minua koreasti. Aih, aih! Tyko ja Pauli, karkutiellä. PAULI. Seis, ystävän'! TYKO. Oi! missä seisomme! PAULI. Tuoss' ompi kotokylä.
Siitä selviää, minkä tähden Porthan'in yllämainittuin teosten ilmestymis-aika kesti monta vuosikautta. Huomattava on myöskin hänen toimittamansa Turun yliopiston kirjaston historia. M. Pauli Juusten, Episc. quondam Ab., Chronicon Episcoporum Finlandensium, annotationibus et Sylloge Monumentorum illustratum.
Kiusaatko minua? Mene, sanon minä. Kohta tulen. TYKO. Mutta riennä. HANNA. Pauli, sano, mikä rasittaa mieltäs. PAULI. Oi kuule: minä lemmin sinua! Jos lupauksen annat, riennä sitten Mun sylihini, mut jos kiellon saan, Niin tähän, ehtimättä muiden korviin, Mun sanain kuolkoot; senpä sulta vaadin Ja toivon, ettet tunteistani Tee leikkiä.
PAULI. Siis saamme nyt sinulta tarkemmat sanomat. Isämme, elävätkö he? YRJ
Mutta koska hän kuolleista nousee, taas on hän ijankaikkiseksi minun. Mitä lausui hän? Hänen puheensa oli autuaitten henkien soitantoa. PAULI. Sisareni, kuinka kelmeä! HANNA. Sisar! PAULI. Tässä olemme, tässä kasvinveljes, Pauli. HANNA. Taivaan Jumala! PAULI. Niin, terve, sisar! No, pois tämä häiriö kasvoiltas. HANNA. Mieleni hämmästyy. Tulleet siis! Ja Tyko tuossa? Taidanko uskoa tätä kaikkea?
PAULI. Meitä miellyttää tämä maa. TYKO. Me sitä rakastamme. MARKUS. Ihmeellistä kyllä. Mitä viehättävää ja merkillistä tarjoo teille sen luonto? TYKO. Paljon. PAULI. Meitä haluttaa tutkistella kansaa, etenki sitä yhteistä.
Ei! täytyypä teidän mulle luvata kaikki pitää kätkössä. PAULI. Olkaat rauhassa; sen lupaamme. TYKO. Kunniamme nimessä. Mutta tämä epäilyksenne ehkä loukkaisi meitä. NIILO. Olenpa kokenut mies. YRJ