United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän olisi nyt jo voinut sen tehdä. Mutta hän ei uskaltanut, sillä parooni näytti hänen mielestään nyt niin vakavalta ja kunnianarvoisalta. Sitäpaitsi oli parooni silminnähtävästi vanhentunut. Suru oli satanut lumen hänen hapsilleen. Hänen silmäluomensa olivat raskaat, hänen katseensa totinen ja tuijottava.
Mutta on se vähän vanhanaikainen tämä metsästyspaviljonki! Se on revittävä ja sijaan rakennettava uusi, sanoi vouti mahtavasti. En ole joutanut tästä asiasta ennemmin huolta pitämään. Ukko ei malttanut enää olla vaiti. Tätä ei revitä, sanoi hän astuen esiin. Sinäkö sen kiellät? En minä, vaan vanha parooni.
Kun myrskyt Antinpäivän aikana 1721 viskasivat maaherran, parooni von Essenin maihin Kasabölen luona Merikarvian pitäjässä ja hän täältä tahtoi matkustaa pohjoiseen päin lääniinsä, ei hän isolla rantamaantielläkään huomannut ryhdytyksi minkäänlaisiin toimenpiteisiin matkustavaisten kulkua varten. Venäjän hallitus oli kyllä hankkinut tänne postinkulun ja majataloja, mutta ne oli nyt lakkautettu.
Virkkamatta sanaakaan astui Stålsköld ulos huoneesta ja molemmat veriviholliset lähtivät syyspimeässä kulkemaan määräpaikkaansa kohden, vaihtamatta sanaakaan keskenänsä koko matkalla. Tämä matka tuli sangen pitkäksi, sillä parooni valitsi tahallansa pitemmän niistä kahdesta tiestä, jotka johtivat koskelle.
Jaana tunsi vaistomaisesti, että oli varovaisinta olla myöskään muistuttamatta hänelle mitään. Mistä olet kotoisin? kysyi parooni. Jaana sanoi. Vai niin kaukaa, ihmetteli parooni kylpyammeessaan. Pitkäpalmikkoisen maalaistytön kuva laitakaupungilta oli kokonaan haihtunut hänen mielestään. Mutta äkkiä muisti hän erään toisen asian. Eikö siellä ollut hallavuosi? hän kysyi.
Kuitenkin sai parooni Grothusen hallitus-neuvoksen houkutelluksi jättämään rahat kuninkaalle ennen hänen matkaansa, ja pian olivat rahat hävinneet kaikille ilman suunnille. Me emme voineet siis vieläkään matkustaa, ja Kaarle vaatei vielä tuhatta kukkarollista kultaa. Mutta se oli kuitenkin liikaa jo turkkilaisellekin kärsivällisyydelle.
Parooni vaan kohotti olkapäitään ja vastasi: Mistäpä ei pääkaupungissa puhuta; jos siinä on kylliksi, niin rohkene sitten yrittää, mutta ole varma siitä, että pian puhutaan enemmän sinun hupsuudestasi kuin sinun voitostasi. Jos hän menestyy, himmennyt itse, mutta jos hän sortuu, laukeevat seuraukset sinun niskallesi. Ne sanat ratkaisivat kaikki.
Molemmat taistelevat tulivat paikalle kellon juuri kymmentä lyödessä, parooni Sprengtporten avustajansa kapteeni Wagenfeltin seuraamana. Ei leivojen liverrys, ei iloinen päivänpaiste eikä luonnon kevättunnelma näyttänyt tekevän näihin herroihin vähintäkään vaikutusta.
»Kissanporras näet on tie, jota myöten parooni vuonna 7 vei ranskalaiset, jotka olivat Schrandenin linnan miehittäneet, preussilaisten selkään. Schrandenin päällekarkauksesta lienet ainakin kuullut siitähän kerrotaan joka kalenterissa.» Luutnantti nyökäytti parisen kertaa koneellisesti päätänsä, kuten tekee tuomittu, joka voimattomassa nöyryydessä alistuu kohtaloonsa.
Parooni Sparrfelt on syössyt miekan erään rakuunan läpi ja istuu nyt putkassa maatilallaan Gärdingessä, kolmen penikulman päässä Tukholmasta. Elias oli kuullut tarpeekseen. Puolen tunnin perästä oli hän jo tiellä Gärdingeen ja tällä kertaa tilanhoitajana, joka kulki ostamassa hevosia Suomeen. Eikä viipynytkään kauan, ennenkuin hänellä oli selvillä Gärdingen asiat.