United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hiukan paremmalla kannalla oli Mérimée sentään erääseen toiseen laitokseen, jossa häntä katsottiinkin toisellaisilla silmillä kuin senaatissa. Tarkoitan Ranskan akatemiaa. Ylipäätään pysyi se Napoleon III:n hallitukselle jotenkin samalla kannalla kuin Pariisin vanhin, orleansilainen ylimysmaailma: se ei uutta hallitusta juuri vastustanut, mutta ei siihen myöskään liittynyt; eli erillään omaa elämätään ylimyksellisessä itsetiedossaan. Keisarinnan herttainen olento ja kaikkia kohtaan lempeä käytös sulatti sentään kovimman jään ja Mérimée oli tavallaan välittäjänä hovin ja akatemian välillä. Sellaisena esiytyi hän m.m. juuri yllämainitsemissani tilaisuuksissa Froissart'in patsaan paljastusjuhlassa ja "Vie de César" teoksen arvostelijana. Tämä hänen välitysasemansa hovin ja akatemian välillä ei suinkaan edellytä, että Mérimée olisi millään tavoin luopunut itsenäisistä mielipiteistään ja asettunut keisarin tahdon alaiseksi akatemiaa koskevissa kysymyksissä enemmän kuin muissakaan. Kun keisari, joka muuten oli vallan vapaamielinen kirkollisissa asioissa, kerran paavin ystäväin mieliksi ja kansan hyvitykseksi toivoi akatemian valitsevan jäsenekseen erään tunnetun apotin ja kun hän tämän tarkoituksensa voittamiseksi kääntyi Mériméen puoleen, sai hän jotenkin jyrkän vastauksen: "Sire, je ne donnerais jamais ma voix