United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se runohenki, joka paahtoi mua, sai alun kipinästä taivas-tulen, mi syttänyt on enemmän kuin tuhat. Mainitsen 'Aeneiin', mi äiti mulle ja imettäjä runo-innon oli; sit' ilman en ma painais drakman vertaa. Ja että elänyt ma oisin aikaan Vergiliuksen, tuosta mielelläni tääll' oisin vuoden enemmän kuin tarvis!» Nuo sanat kuullen mua Vergilius katsoi kuin virkkaa oisi aikonut: vait ole!
Kiireinen ja arka aika Meilt' ystävyyden juhlamenot kieltää Ja hellän haastelon ja sananvaihdon, Mi pitkäst' eroajast' olis hauskaa. Suo, Jumal', aikaa näihin lemmen juhliin! Hyvästi! Onnea ja rohkeutta! RICHMOND. Leiriinsä hänet viekää, hyvät loordit. Nukahtaa koitan raskailt' aatoksilta, Jott' aamull' uni lyijyinen ei painais, Kun voiton siivillä mun tulee nousta.
Vain kuvailla unees ne tahtois Mun piirteeni näkyviin Ja kuunnella hengittämättä, Joko sydämes säpsähti niin. Etköpä sulkea halaa Silmiäs kiinni ja salaa Päätäsi painais jällen Hellästi rinnalle tällen? Eiköpä tahtois rintas Ilmaista hienoisintas, Mitä on kalleinta sulle! Sielulle uskotulle? Etköpä sois sa arkain Tunteiden käyvän varkain Siltaa, min rakennamme Herkillä huulillamme?
Aatos aikain taa mun järven rantaan Hänen luokseen vei, jok' etsi paikkaa, mihin painais pään: »Ketuilla luolat on, ja pesässään saa suojan lintu, mulla majaa ei, ja kyynel viiniäni mehustaa.» Kuulijakunta oli kuohuksissa, mutt'ei puhujan eduksi. Kuitenkaan ei piispa Morehouse sitä huomannut.
Se runohenki, joka paahtoi mua, sai alun kipinästä taivas-tulen, mi syttänyt on enemmän kuin tuhat. Mainitsen 'Aeneiin', mi äiti mulle ja imettäjä runo-innon oli; sit' ilman en ma painais drakman vertaa. Ja että elänyt ma oisin aikaan Vergiliuksen, tuosta mielelläni tääll' oisin vuoden enemmän kuin tarvis!» Nuo sanat kuullen mua Vergilius katsoi kuin virkkaa oisi aikonut: vait ole!
Totuuden juurella kuin vesa versoo siks epäily, ja luonto meitä ajaa korkeuteen kukkulalta kukkulalle. Kehoittaa, rohkaisee se kysymähän mun teiltä, Donna, kunnioittavasti totuutta toista, jok' on mulle himmee. Inehmo voiko, tietää tahdon, muilla hyvillä, jotka vaa'assanne painais, lupaukset rikkomansa täällä maksaa?»
Hän mulle: »Syynsä suurimman hän tunsi, sen turman myös; siks ihmekö, jos meitä hän moittii, vähemp' ett' ois ihmis-itku? Kun pyytehenne kiinnitätte moiseen, min osat, muille jakain, hupenevat, on kateus palje huokauksienne. Mut rakkaus jos kaarten korkeampain vois ylös johtaa ikävöimisenne, ei painais poveanne pelko tämä.
Hän mulle: »Syynsä suurimman hän tunsi, sen turman myös; siks ihmekö, jos meitä hän moittii, vähemp' ett' ois ihmis-itku? Kun pyytehenne kiinnitätte moiseen, min osat, muille jakain, hupenevat, on kateus palje huokauksienne. Mut rakkaus jos kaarten korkeampain vois ylös johtaa ikävöimisenne, ei painais poveanne pelko tämä.
Totuuden juurella kuin vesa versoo siks epäily, ja luonto meitä ajaa korkeuteen kukkulalta kukkulalle. Kehoittaa, rohkaisee se kysymähän mun teiltä, Donna, kunnioittavasti totuutta toista, jok' on mulle himmee. Inehmo voiko, tietää tahdon, muilla hyvillä, jotka vaa'assanne painais, lupaukset rikkomansa täällä maksaa?»