United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !


Gunhild otti vastan ja alkoi huimia rouvaa. "Selkäänsäkö? Hän saakin tosiaan usein." Gunhild huimasi rouvaa aikatavalla vitsalla. "Ai ai! Hän lienee pahanilkinen." Taas huimaus. "Pahanilkinenkö, hän, raukka! Ei, mutta yliopettaja pitää toisten poikien puolta, kun nämä härnäävät häntä ja sanovat Gunhildseniksi." "Se ai ai se ei voi olla mahdollista." "Mahdollista!

Elina juoksi etehiseen häntä vastaan. No, viimeinkin, sinä pahanilkinen! Täällä päivällinen jo on odottanut tunnin varmaankin. Joudu, joudu! Roller meni sanaakaan puhumatta ruokasaliin ja istui pöytään. Minäpä saan tänään vieraita, kertoi Elina. Se ei mitään tavatonta. Mutta arvaapas keitä kaikkia? Kai heidät sitten näkee.

Sakris lähtee liiteriinsä, hän säpsähtää... Mitä kuuluikaan... Niin kuin etäistä väkijoukon hurraamista. Sitten yhtäkkiä huuto ... kuin jotakuta murhattaisiin! Kissat ne siellä liiterissä! Penteleet! Ne huiskahtavat peljästyneinä pois. Yksi pysähtyy palstan reunaan ... ja alkaa siellä naukua ... itkee kuin pieni lapsi. Pahanilkinen lapsi, jolle tehdään kiusaa.

On kuin olisi joku pahanilkinen särkenyt ikkunan häähuoneesta: raaka ulkoilma alkaa tulvia sisään huuruisena ja harmaana, tanssivien parien paljaita hartioita puistattaa, ja hääväki kiiruhtaa väristen sisähuoneisiinsa. Sillä tuuli on eräänä yönä kääntynyt pohjoiseen ja ajanut taivaalle talvisia pilviä.

Mutta sattuu semmoisiakin, joihin ei lupaukset eikä uhkaukset mitään vaikuta. Kävipä tässä äskettäin hihaani käsi vetäen minua talosta taipaleelle. Kohta tunsin, ettei tämä saattaja ollut mikään pahanilkinen poikalurjus. Hän oli sävyisä. Mutta hänen mielensä oli levoton ja palava. Hänen kätensä oli kuuma ja vapiseva. Minä tunnen heidät kaikki kohta ensi kosketuksesta.

ERNST. Ja jos Jumala tahtoo, aikanaan työmiehen vaimo! Anna minulle kätesi, Emilia, minä tahton varjella sinua! Se on likainen, tämä käsi, likainen työstä, joka teki isäsi rikkaaksi mieheksi! Mutta se on sinua varjeleva jokaista solvausta vastaan, ja myöskin isäsi sokeata vimmaa vastaan! MAHLOW. Pitääkö minun hylkäämän sinua, pahanilkinen lapsi?!

Latun emäntä oli nauruun purskahtaa, vaan sai pidätetyksi toki, kun Lapin emäntä suuttuneella äänellä rupesi Liisalle pauhaamaan pyyhkiessään Mikon nokkaa vyöliinaansa. »En minä saa sitä taipumaan», sanoi Latun emäntä. »Antaa olla iltaan asti, kun isä tulee kotia. Pannaan Liisa siihen asti arestiin. Saat nyt mennä konttuuriin ja olla siellä yksinäsi ajattelemassa miten pahanilkinen olet ollut

Oi, minun äitini on viisas vaimo, hän on sen tiennyt, hän on sanonut, että minun pitää tarkastella neitoani, kun hän itkee suutuksissaan, sillä silloin tulee sisällinen ihminen näkyviin. Tänään, kun sinä toruskelit, tuli sinussa näkyviin lempeä, terävämielinen, kaunis, pahanilkinen.

»Meneppäs nyt sinä pyytämään anteeksi, pyydä nyt kaikilta, Mikolta ensiksi», kehotteli äiti uudelleen. Liisa painoi silmänsä alas. Teki mieli pyytää, vaan hävetti. »Tule nyt ensin pyytämään Mikolta, jota sinä olet lyönyt, ja sitten äidiltäsi, kun olet vastustellut äitiäsi ja noitunut», sanoi Lapin emäntä. »Niin ja Mikon äidiltä myös, jonka kuullen olet pahanilkinen ollut. Mene nyt.» »Tule nyt

Ja muutenkin semmoinen pahanilkinen: äitinsä tietämättä kulkee kerjuulla. Elsa häpesi itseäänkin, kun hän oli viime kevännä ollut Liisan mukana siellä porvarin hautajaisissa hakemassa keittoa, ja kerran kerjäämässäkin. Silloinkin kun tulivat kerjuulta, varoitti Liisa, että ei saa sanoa kenellekään, ei Vimparillekaan, että hän on ollut mukana.