United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
HELENA. Vaikka en ikänäni miestä saisi, en hänestä sittenkään huolisi. "Piiput, piiput, piiput ja rassi, Tulukset ja tupakkimassi. Tule tule, tule, naapuri tänne. Tala; lala, tala lala, Tala lala lala." ANTTI. Sielläpä hän juuri tuleekin. HELENA. Joko taas! Päivää! Onko Paavo lavolla? ANTTI. Tääll' ollaan. Tul' sisään vaan! Tul', tul', sanoi Tammelainen härkää. Tikk neesan i poron, poron.
PAAVO. Kallista varoitusta, jos suvaitsette. HAUSSI. Ja sitten? PAAVO. Ja sitten kieltäisin teitä antamasta Sallaa tuolle vieraalle majorille. HAUSSI. Paavo, Paavo!
JUNKKA. Se on se, joka minua eilen illalla kyyditsi Rantalaan käsikärryillä. PAAVO. Minä juuri ennen tänne lähtöäni näin sen teidän kaksijalkaisen hevosenne istuvan Hei Lotan Nestorin kanssa kärryissä ja ajavan kaupunkiin. Hei, hurei! Nyt ei hätää mitään. Hän on Rajalinskan luona. PAAVO. Entäs housunne? JUNKKA. Ei minulta housut jouda!
Istu sentähden tähän; minä en sinusta kauas erkane ja sinä voit olla huoletta, sillä valppauteni ei hetkeksikään ole taukoova". Paavo vaelsi vähän matkaa pitkin suon rantaa, kuitenkin niin, että hän alinomaa näki Amalian. Muutamasta koivusta repi hän irti palasen tuohta ja pian oli hän täyttänyt siitä tehdyn ropeen suon oivallisilla hedelmillä: muuramilla.
Hänen miehensä on kuollut, vastasi Jaakko Jaakon-Lauri vakavasti. Paavo Kontio hypähti tyrmistyneenä seisomaan. Kuollut? Milloin ja missä? Kuusistossa. Eilen-illalla noin klo 1/2 10. Kunnanlääkäri, joka heti kutsuttiin saapuville, on todennut kuolin-ajan. Nyt oli Paavo Kontion vuoro viinilasinsa pohjaan tyhjentää.
Muutamien päivien perästä ilmestyi puuskuttaen Paavo Kontion toimistoon nimittäin eräs vanha, naavaviiksinen, kaljupäinen ja lyhyenläntä sotaherra, joka kysyi ruotsiksi, oliko hänellä kunnia puhutella kuuluisaa lakimiestä, parlamentin jäsentä ja protokollasihteeriä, tohtori Kontiota.
Paavo katsahti vieraasen. Hän oli hiljaa itsekseen toistanut lausutut sanat. Siis hän ei ollutkaan mikään rutto-mies. Mutta katolilainen hän ainakin oli, sillä tarkkanäköinen profeta oli kohta ensi silmäyksellä huomannut helminauhan, jonka vieras, vähän huolimattomasti, oli kätkenyt nuttunsa alle.
Katsoen teidän kokemukseenne ja tunnettuun älykkäisyyteenne, mutta etenkin teidän tytärpuolenne arvattavaan kokemattomuuteen, on enemmän kuin todennäköistä, että te juuri siten voitte parhaiten säilyttää rakastajanne! Sinikka-rouva oli ojentanut käsivartensa hätäisesti, kuin torjuen häntä kohden. Mutta Paavo Kontio joko ei ollut sitä huomannut tai sen väärinkäsittänyt.
»Ei, Paavo», sanoi Niilo, »sitä en voi uskoa; paremmin on sinun hyvä kylvösi juurtunut hänen sydämmeensä, niin on minun toivoni.» Paavo pudisti päätään, mutta samassa Hilja tuli hänen luoksensa sanoen: »Noh, miksi noin alakuloisena?»
Kun siellä syötte iltasen sekä juotte kahvit ja teet, niin tulkaa kauniisti kotiin. Lupaathan, Paavo, tehdä niin? Lupaan kyllä, vastasin minä ja olin melkein kyyneliin liikutettu emännän ystävällisestä puhuttelusta. Pieni Elias poika ja pikku Katri tulivat kanssani. Ilta pidoissa tuntui minusta hauskalta.