United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö kukaan ole nähnyt minun sormikkaitani? Voi kun minua suututtaa!" Lyyli tyttö se tällä tavalla asialle lähtiessään touhuaa. Ja kaikki vaatteet etehisessä huiskii hän sinne ja tänne, sormikkaitaan etsiessään. "Lainaa minulle lyijykynäsi, omani on hukkunut. Voi voi, minä en ennätä laskea lukuani ja saan jäädä jälki-istuntoon." Näin hätäilee Paavo vierustoverilleen.
Vai niin on läsnä kypsymistä keitos. PAAVO. Vaan teitä rouva rakastaa ja herra, Kuin lastansa, sen voitte uskoa. Syrjään ja koomillisesti surumielin. On sokeutta sekin rakkaus. Kyll' ymmärrän tuon rakkauden juuret. Ne syvällä ei piile, vaikk' on suuret: Mun tarakassani on herran toivot Etäälle päästä, lentää korkealle Ja ylemmäks' ei ylty rouvan aivot, Kuin turhuuden ja loiston kukkulalle.
Vilho, muistattehan, aina lauleli laulua semmoista. Samaa laulua muorikin laulaa hyräilee ja itkee samalla kallottelee ja Jumalalle haikeasti valittaa"... "Kas tuolta tulee Paavo", virkkoi Rietu. Paavo tuli nuotiolle, kädessään kattila vettä täynnä. "Ei nyt ole", virkkoi hän, oltuaan hetken aikaa ääneti, "ei nyt ole laita oikea". "Kuinka niin?" kysäsi Lauri nopeasti. "Minä kuulin Vilhon äänen".
Viimein huusi Fredrika: "Mutta Paavon pitää kertoman meille, kuinka hän kohtasi isän. Emmekö saa kuulla sitä, hyvä äiti?" "Käykäämme sisään kaikki", sanoi äiti. "Paavo tarvitsee vähän virkistystä. Me emme voi häntä kyllin kiittää. Hän on uskaltanut mennä hengen vaaraan edestämme". Paavo silmäili pikaisesti Amaliaa, mutta tämä ei katsonut ylös.
Tästä saa hän tosin toisilta hienoja irvistyksiä, sillä toiset emännät luulevat Aspelan emännän voimäärässä leivisköillä hävinneen. Pirttilän talossa on pientä riitaa Paavon ja hänen sisarensa välillä. Paavo on palannut maanviljelys-opistosta ja ruvennut antamaan sisarellensa neuvoja karjan hoidossa, sen mukaan kuin on siellä nähnyt.
Mutta minä tahtoisin, että te minulle tien neuvoisitte. Vai minä neuvomaan, äsähti Paavo. Luuletko sinä, että minulla on taivaanvaltakunnan avaimet vyölläni heilumassa? Vai niin helpolla, että toisen antamilla avaimilla? Eipä vähän! Olen elänyt huonosti ja tahtoisin tietää, kuinka minun on elämiseni parannettava. Vai parannettava sinun? Ei se parannus sinulta itseltäsi milloinkaan synny.
Se merkitsi hänelle aina laajenevaa populariteettia, aina syvempien kansankerrosten kannatusta, itsensä ja oman taiteensa säteilemistä aina avartuviin, aina kiitollisempiin ja ylistävämpiin ympyröihin. Paavo Kontio valitsi jälkimäisen.
Onko pehtori kotona? kysyi Paavo Kontio ärtyneenä pitkästä odotuksesta. Missäpä hän olisi... Hevonen on heti valjastettava! Minun täytyy nyt juuri, tällä hetkellä, matkustaa Helsinkiin. Herra siunatkoon! Helsinkiin! Sellaista ei ollut vuosikausiin tapahtunut. Niin, niin! Nyt heti! Susanna koettaa nyt joutua vähän nopsemmin. Hevonen, vaunut! Mars!
Jaakko Jaakon-Lauri oli ollut liikkeellä aamusta iltaan. Paavo Kontio itse oli enimmäkseen istunut vain puhelimen ääressä ja kirjoittanut maksumääräyksiä. Nyt puuttuivat vain kundit. Mutta jo ensi päivästä saakka rupesi niitäkin tulvailemaan. Hänen nimellään oli vielä vanha vetovoimansa.
Kitkat, katkat, pitkät matkat, Sinä ja minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juortanan Jussi, Kapakka Lassi ja Myllärin Matti, Ympäri tuvan minua etsittiin; Ei minua löyttykänä Mie vaan pankolla makasin. Oli ennen ukko, akka.