United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Kenellä senlainen kieli on ja sitä oikein käyttää, se saisi kivetkin tanssimaan." Tiina-täti. Eräs vanha arvossa pidetty lasten opettajatar Oulussa oli saanut tämän nimen ensin lapsilta ja sitten koko kaupungilta. Yli seitsemän kymmenen vuoden vanha, oli akka etunojoinen ja köyrä, mutta oli nuoruudessansa ollut hoikka ja pitkä, pulskavartaloinen ja käytöksiltänsä soma.

J. Krohn on sittemmin julkaissut Poppiuksen ennen painetut runot sekä monta ennen painamatontakin "Koittaren" I vihossa. Kauniimmat niistä ovat: Oma maa, Milloin muistelet minua? Hän syntyi 1803 Oulussa.

Ja kuitenkin he häpeämättä kutsuvat itseänsä Ruotsalaisiksi, ollen Suomalaisia. Mitä, täti, tarkoitatte? Sana Ruotsalaiset tarkoittaa säätypersoonia Oulussa. Niinpä kunniansa pitäkööt ja kaikki mäet. Minä kun olenkin maanmoukka. Sinä olet, Heikki, kateellinen ja pahalla hatulla tänään.

Siten on selitettävä hänen kotiseututunteensa, joka on yhtä varma ja elävä kuin kenenkään 80-luvun kirjailijan, sekä hänen kieli-ilonsa, jonka tulvehtiva runsaus todistaa heti hänet tuon nuorekkaan, suomalaisrakkaan ajan lapseksi. Hän on syntynyt Oulussa v. 1862.

Noin tiesin pahan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Mie olen käynynnä katala, Etsinnä tänäi yönä, Samonnunna Suomet, Saaret, Käynyt kaiken Karjalanki, En ole mitänä saanut, Enkä einettä tavannut. Hämehessä härkä ammoi, Oulussa oluet juoksi, Kanat Naarvassa kakahti, Repo rääkyi Räävelissä, Wiipurissa siat vinkui, Kukko Riiassa riahti."

Kerran oli Katri jo käynyt Oulussa ja silloin isänsä kanssa. Somalta hänestä oli silloinkin tuntunut ja mukavalta, vaan ei sentään niinkuin nyt, Erkin kanssa lähtiessään. Hymyhuulin hän soutaa liputteli siellä keulassa. Jussi souteli Katrin vieressä ja tähysteli taivaalle tuulen kynsiä. Hän päätti niistä, että siitä vielä purkautuu tuulemaan ja perintakaista tuuleekin.

5. Kaksikymmentä vuotta Matti Makkosen ensimmäisen kaupunkimatkan jälkeen eli köyhä leski halvassa mökissä Kajaanin tullin läheisyydessä Oulussa. Kolme laihtunutta ja nälkäistä lasta oli hänen luonaan. Hän oli jakanut niille viimeisen leivän ja käskenyt niiden menemään varhain nukkumaan, jotta hänen ei tarvitsisi kuulla heidän vielä pyytävän ruokaa, sitä kun hänellä ei sillä kertaa enää ollut. Lapset, jotka olivat tottuneet itsensä kieltämiseen, lukivat iltarukouksensa ja kävivät levolle, vaikka nälkäinen vatsa viivyttikin unen tuloa.

Raaheen hän saapuu ja Metalahan; on tuhannet vastassa siellä. Hurraa pilvihin kimpoavan saa vuoretkin kerrata vielä. Sata ja viisikymmentä kai jo vuotta on kulunut varmaan, kuninkaan jolloin nähdä sai tää maa; nyt AADOLFIN armaan. Oulussa kunniaporttikaan ei ehtinyt kohdallensa, valtias Ethonin-vaunuissaan kun saapui jo vierainensa.

Mutta sitten vauhti pian hiljenee, sillä meillä on tänäpäivänä pitkä matka edessä, koko päivän taival, ehkä ollaan yötäkin tällä matkalla, ehkä palataan vasta viikon päästä. Ennen on käyty vain Riihelässä ja Rajaportilla saakka, mutta nyt on määrä käydä edempänä, Oulussa asti.

Nyt olin minä vähän vihainen itselleni, ett'en ollut tarkemmin lukenut sanomalehtiä Oulussa ollessani. Olin näet muiden lukujen tähden jättänyt koko syksyiset sanomalehdet lukematta. Kirjoitusten johdosta juteltuani Aspelan kanssa palasin illan suussa kotiin. SEITSEM