United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka monesti kiittivätkään äitinne tällä paikalla, teitä syliinsä ottain, taivasta siitä lohdutuksesta, jota te heille annoitte heidän vanhuudessaan, ja siitä että saivat nähdä teidän astuvan elämään niin hyvillä enteillä! Kuinka monesti olen minäkin näiden kallioiden juurella jakanut kanssanne yksinkertaisen aterianne, joka ei riistänyt henkeä yhdeltäkään luontokappaleelta.
Viimein sanoi hän hiljaisella, tuskin kuuluvalla äänellä: "Sinua en koskaan unohda!" Tätä sanoissaan nosti hän ujosti suuret, mustansiniset silmänsä ylähälle maasta ja kyynele vieri pitkin poskiansa. Samoin vierii kasi-pisara pitkin puhtaita ruusunlehtiä, auringon idässä säkenöitsevää silmäänsä nostaissa. "Rakastettu Anna!" sanoi nuorukainen ottain tytön käden omaansa. "Minua et koskaan unohda!
Talven tultua alkoi koulun käynti. Ensi päivänä Toivonen seisoi oven suussa, ottain vastaan koululapset. Joilla oli likaiset kengät, niiden piti ne puhdistaa olkitukolla ja myöskin pyhkiä kengän anturat puhtaaksi, etteivät likaisi koulun laattiaa. Sitten hän kätteli ja tervehti jokaista. Mutta jos kädet ja kasvot olivat likaiset, täytyi heidän mennä kaivolle itsiänsä pesemään.
Pelkää tahtoa taivaisten, mua sääli, Akhilleus! Taattoas aattele; murheisemp' on kohtalo mulla. Kärsiä sain, mitä ei elon ilmoill' ihminen kuunaan: poskeen poikani surmaajan minä kurkotin kättä!" Virkki, ja sankari sai halun itkeä, taattoa muistain, luotaan vanhuksen, kädest' ottain, työnsi hän hiljaa.
Kuink', uros moinen, uskalsit merenlaskija-laivoin ohjata aavain taa, kera ottain kumppanit alttiit, maahan kaukaiseen, väen vieraan keskehen, ryöstit naisten sorjimman, sotasankarien sukulaisen, jost' isä, kansa ja Ilion kaikk' ison huolen on alla, vaan ilon sai vihamies, ikiherjaan jäit sinä itse? Vai Menelaoa et sotimieltä sä torjua tohdi? Kai tuta saisitkin, kenen kukkea puoliso sull' on.
ELINA. Kohta on hän Tuonen vieras. Hänen luonnans kävin, Ottain hänest kyynelhaikeet jäähyväiset. ALMA. Oi! miks viivyn minä näkemästä vielä Elon aurinkoa hänen silmissänsä? ELINA. Sentähden jo riennä häntä katsomaan Ennen päivän laskuu. Tuossa hänen näen, Selvemmästi kuni millonkana ennen, Tuossa, tuossa ihan kuvattuna ilmaan, Lempeyttä täys; ja niin hän katoo taasen.
Kaikkia kalliin myös tuo Raamattu on, jonka mullen Annoit. Siinäpä maar tiedot käsitän parahimmat, Jotk' iloiseks saavat sydämen sekä toivoa tuovat». Mutta jo taivaallen kuu kirkas nousi, ja laihon Kullan karvaiset päät muutuit hopean näköisiksi. Poi'at nyt sekä tyttäret myös, kukin sirppinsä ottain, Alkoivat astua pois; mut mennessänsäpä kuiten Pois parikuntoakin, joka viipyi, huusivat naurain.
Ei sen vuoksi arvellutkaan rehellisesti isällensä totuutta sanoa, ehkä äänensä vapisi vastatessaan: "Herroista ei suinkaan kukaan ole korvaani mitään kuiskannut. Koiviston Kustaa on saanut sydämeni; häntä olen jo lapsuudestani rakastanut; häntä olen vannonut rakastaa ja hänelle uskollinen olla aina kuolemaani asti, ottain tähdet taivaalla, kukat maassa ja linnut ilmassa todistajiksi valastani.
Virkki, mut vanhus hämmentyi, hänet valtasi kauhu, pöyristyi ihokarvat kaikk' yli ruumihin raihnaan, tuiki hän tyrmistyi; mutt' onnentuojapa itse luo tuli vanhuksen, kädest' ottain tieteli hältä: "Kunne on, taatto, sun ties, hevot, muulit kunne sa ohjaat ambrosiaisess' yössä, kun muut makeasti jo nukkuu?
HORATIO. Näin hänet viimeis-yönä, luulen ma. HAMLET. Kenenkä näit? HORATIO. Isänne, kuninkaan. HAMLET. Isäni, kuninkaan! HORATIO. Hillitkää hetkeks hämmästystänne, Ja kuulkaa tarkkaan, kun ma kerron teille, Nää herrat tässä todistajiks ottain, Sen ihmeen. HAMLET. Herran tähden, anna kuulla.