United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Akselikin innostuu ja iskee, mutta ei osu, hotaisee vain koukun mutkalla häntäpuoleen ja kääntää pyrstön ylöspäin ja pään alaspäin, jolloin kala pääsee ja kelluu vatsa yhä ylhäällä virtaa alas. Sinne se meni eikä tullut koskaan takaisin, kuninkaan kala. Eikä tullut kuningaskaan. On täytynyt tyytyä tähän tasavaltaan. Se kun on kaikkein hienointa lajia, on se lajiansa taideluoma.
Oli kuin koko koski ylt'yleensä olisi ollut hermostumisen vallassa. On iso ero siinä tavassa, millä kala milloinkin ottaa. Kun syönti on oikein rajua, iskee se koko kidallaan, eikä tokaise vain huultensa huipulla joskus se näyttää vain sitä seuraavan, suutaan avaamatta nielee suurenkin pyydyksen kurkkuunsa, jokin näyttää iskevän useampaankin kertaan, jos ei ensi kerralla osu.
NILS LYKKE ja OLAF SKAKTAVL. Ette mitään? Kummasteletteko sitä, jalot herrat, etten minä uskalla lähteä yritykseen, jossa kaikki pannaan peliin? Sen vähemmin kun ei yksikään liittolaisistani tohdi täysin minuun luottaa. Tuo moite ei osu minuun. Minä luotan teihin sokeasti; pyydän, olkaa vakuutettu siitä. Kuka sitten teihin uskaltaisi luottaa, elleivät omat kansalaisenne?
Siis varokoon, jos vahvakin lie, nyt Tydeun poika, ettei ottelijaan sua vahvempaan osu toiseen, tai pian Adreston tytär, mielevä Aigialeia, valveuttaa valituksellaan saa kartanon kaiken, kaivaten valtiaspuolisoaan, valiointa akhaijein, korkea kumppali tuo hevonsuistajan Tydeun poian." Virkki ja pyyhki jo pois käsin kaksin hohtavan hurmeen; tervehtyi käsi kohta ja viihtyi vihlova tuska.
Hektorin luo nyt riensi ja virkkoi Foibos Apollo: "Hektor, Akhilleun kanss' älä vasta sa antau taistoon, vaan hänen ryntäystään jää vartoamaan väen keskeen, ettei peitsellään osu tai sua iskene miekoin." Virkki, ja taajaan rintamahan jopa taansihe Hektor, peljästyin jumal-ääntä, mi noin oli kuulunut korvaan.
Selittäkää tarkemmin, herra valtaneuvos; nyt en teitä ymmärrä. Ehkä en osu harhaan, kun otaksun, että te, yhtä hyvin kuin minäkin, tunnette levottomuuden, joka uhkaa puhjeta ilmi Ruotsissa.
No, arveli Valtteri, ei se suureksi haitaksi ole; minä pyydän sen sijaan Lama-eläimen, josta saan hyvän-makuisen suuruksen. Ja jousipyssy kädessä läksi hän metsästämään. Lama-eläintä ei hän tosin löytänyt, mutta viitakossa pöykähti sukkela jänö, ja pieni vikkelä orava hypätä hipsutti kuusen oksalla. Valtteri tähtää jänöä, ja sitten oravaakin, mutta kova onni; hän ei osu kumpaankaan.
Vaikk' aivan väärään puhe tuo ei osu! Ja kaiken, niitä tiedät ? RECHA. Hänen suustaan sen kuulin vain. Ja enimmästä vielä kysyä voisin: missä, mitenkä ja miksi opetti hän mulle sen? SITTAH. Niin kaikki jääkin mieleen parhaiten. Niin yhtäaikaa oppii koko sielu. RECHA. Vain vähän varmaankin on lukenut myös Sittah tai ei mitään! SITTAH. Miten niin? En kirjaopist' ylpeilis. Vaan miksi noin arvelet?
Mutta vähällä uutteruudella ja harjoituksella perehdyt sinä niihin enemmän kuin hän, saatpa vielä hänet sen huomaamaankin, seikka, joka on aivan yhtä tärkeä." "Samaten", sanoi vaimoni, "on sinun ohjaaminen sisäkköäsi hopean pesussa ja vuoteiden valmistamisessa. Hyviä palvelijoita emme usein osu saamaan; heitä pitää ohjaamalla kasvattaa.
Vaan polotellen Zeus näki urhojen haikean murheen, näin sanat siivekkäät jo Atheneen kääntyen lausui: "Lapseni, unhottuiko jo sult' ihan sankari uljas, ei osu mielees ollenkaan kuten ennen Akhilleus? Tuoll' yhä laivain luona hän istuu korkeakeulain, ystävätään yhä itkee; muut ovat atrian ääreen käyneet kaikki, mut hänp' ei ruoan rahtua maista.