United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
He tuntuivat niin ystävällisiltä Elsasta ja hän oli varma, että rouvat ostavat. Mitä sillä rahalla sitten teet? kysyi muuan. Elsa mietti vähän aikaa ja sanoi sitten: Ostan riisryynejä, että keitämme riisryynipuuroa. Jotkut rouvat purskahtivat nauramaan, toiset tulivat hämmästyneen näköisiksi ja kaikki alkoivat kiivaasti puhella keskenään, jota Elsa ei ymmärtänyt, kun se oli ruotsia.
"En lupaa sinulle tehdä mökkiä, vaan ostan talon ja laitan sinut talon emännäksi, ihan tulen palavaksi emännäksi", sanoi Tapani iloisesti. "Ethän todellakaan, Tapani, pidä leikkinä; et usko miten tuskallista on olla ylpeitten ihmisten huonemiehenä." "Siitä on leikki kaukana. Jos vaan tahdot, niin ennen huomeniltaa saat tässä huoneessa olla kotonasi.
Kastamaton oli poika ollut, kun isä oli lähtenyt Amerikkaan, sanoen lähtiessään vaimolleen, joka itki poika käsivarsillaan: »Kun minä tulen, niin tuollaisen tuon kultaa.» Eväslaukullisen näet. »Sillä ostan pojalleni koko pitäjän. Ja minä tulen pian, en kirjoita ennen tuloani.» Ei ollut tullut vielä siihen, kun poika olisi jo ollut rippikouluijässä, jos olisi kouluun kyennyt.
Yksi kiljaisi kipeesti: "Mitä vielä vettä jäällä, Kolmin kerroin kohva päällä! Minä ostan enkä jäästä; Mull' on pankkoja povessa, Toista köyrinä tuleepi!" Muorit poskeensa murahti: "Pojat, pojat parrattomat, Hiihtäkääpä hiljemmästi, Niin ette tipaha tiellen, Kykähä kylän välillen."
"Minä ostan itselleni pari tusinaa kintaita sekä muita villaisia tavaroita; sitte alan kuljeskella ympäri sukka-kauppiaana jos se vaan elättäsi miehen". "Luuletko myöskin, että voit pysyä päätöksessäsi?" "Niinpä luulen". "Minä en usko". "Saadaan nähdä". "Jos nyt antaisin sinulle luvan mennä ampumaan aamulla varhain, mitä siihen sanoisit?" kiitoksia!" "Ei, kiitoksia".
Tuommoista pientä ja rauhallista kotia olen minä aina uneksinut. Kun tulen vanhaksi, menen maille, ostan siellä pienen torpan, jossa elän onnellisena. Ja minä tulen sinne sinun kanssani! huomautti Aarnio hymyillen. Sinäkö tulisit! Niin, minä juuri tahtoisin tulla! Nyt vaipuivat he hetkeksi ajatuksiinsa, kumpikin harhaillen omissa mielikuvissaan.
Tuo korkea, ylpeä Daro on köyhä raukka minun rinnallani. Minä voin ostaa hänen talonsa, jos tahdon, eli vielä suuremmankin, mieleni mukaan. Ja minä olen itsekseni tuumannut, että, kun sinä tulet Mellet'in vaimoksi, ostan teille suuren talon meren rannalta Darojen keskellä.
Kun ostan talon, niin saatte olla siinä, juuri kuin olisitten oma isäni. Mutta suurta rikkautta ei minulla ole, sillä minulla on ollut paljon vastuksia ja hankaluuksia, vieläpä pelkkiä vahingoitakin matkoillani. Ensinkin ei ollut Kaliforniassakaan kullan saanti minun kohdalleni myötäinen ja sitten vielä siitäkin vähästä lainasin yhdelle veijarille tuhannen dollaria ja sinne sekin meni.
"Avatkaa ovi pienelle kukkaistytölle ja laskekaa hänet sisään." "Kukkaistytölle?" "Niin." "Ostatteko kukkasia?" "Ostan." "Voinhan sitten minä saada rahat ja ostaa kukat ulkona porstuvassa, niin ei tarvitse meidän päästää likaista tyttölönssiä sisään huoneisin. Ettekä te sitä paitse osaa tinkiä." "Ei, hänen pitää tulla tänne sisään." "Mutta miksi?"
"Ensin minä ostan uudet housut, ettemme tarvitsisi hävetä, jos joutuisimme hienojen ihmisten pariin, ja kun nyt on kysymys siitä, niin sinä rupeat ujostelemaan, mene nyt vaan rohkeasti portaita ylös!" Ja Witt juoksi portaita ylös yli kahden askeleen kerrallaan, näyttääksensä ettei hän laisinkaan ujostellut. Mutta tätä ei hänen olisi pitänyt tekemän. Gummihousut eivät sitä kestäneet.