United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos hän sen myy sopivasta hinnasta, niin minä sen ostan, ennenkuin Joju kotia tulee. Se vasta ilosanoma hänelle, kun saa kuulla, että hänen vanhempansa saavat asua maalla. Joju on aina rakastanut entistä kotipaikkaansa, ja se torppa, joka hänen vanhemmillaan oli, sijaitsi aivan Marjaniemen rajalla. Mutta mitä Matin-Miina maalle muuttamisesta pitäisi?
Minä ostan sinulta vähän tätä nauhaa, paljonko sitä maksaa?» »En minä tiedä.» Rouva leikkasi pienen palan ja antoi kaksi penniä. Elsa lähti hyvillään. Rouva oli muutenkin ollut hyvä ja vielä ostanut vähäsen. Hän alkoi taas toivoa uudestaan. Muutamassa talossa istui paljon rouvia ulkona puutarhassa, toiset ompelivat ja toiset kutoivat sukkia. Elsa meni sinne. Siellä oli Montinin rouvakin.
Neljäs kohtaus. Coriolin edustalla. MARCIUS. Tuoss' uutta kuullaan; vetoa, ett' ovat He otelleet! LARTIUS. Eip' ole; orhist' orhi! MARCIUS. No, menköön! LARTIUS. Hyvä! MARCIUS. Sano, onko päämies Jo vihollisen kohdannut? SANANSAATTAJA. He toistaan Katselleet ovat, mut ei haastelleet. LARTIUS. Heposi mun on. MARCIUS. Takaisin sen ostan.
Battisto nauroi ja luki rahat. "Se tulee siitä, miten kauppa onnistuu," sanoi hän. "Jos jouluun asti teemme hyvää kauppaa, niin ostan hänelle schweitsiläistä muslinikangasta Bernistä, mutta me olemme jo olleet seitsemän kuukautta matkalla, emmekä ole saaneet kun sata francia puhdasta voittoa."
Me jäämme kohta hänestäkin. Lepoa hänkin jo kaipaa". "Minun vanhempani Liikalassa ovat sentään kuitenkin vielä jäljellä". "Niin ovat, mutta he asuvat taloa". "Ja me meillä. Tuorila tulee yhdistettäväksi. Minä ostan sen". Ja niin se kävi, kuten jo edellä mainitsimme. Ja onnellisempaa isäntää ja emäntää ette löydä mistään kuin Olli Oivallinen ja Liisa hänen vaimonsa olivat.
Ehkä saamme kymmeniä ruplia siitä.» »Ehkä satojakin!» tokasi kolmas. »Rahat jaamme sitten kristillisesti», vakuutti vanhin joukosta. »Minä ostan rahoilla itselleni verkahameen», sanoi yksi naisista. »Ja minä lehmän», lisäsi toinen yhtä totisena. Viimein tuli saha. Nyhrystettiin siinä sitte tuokion, puu kaatui ja eläin tupsahti maahan sen mukana.
AINIKKI. Hänen poissaollessansa, äitini, sinua hellin, hoidan myös kodin ja konnun, muuta en onnea halaja. Tänne jään ijäksi, tahdon nähdä kuuran kimmellystä, kuulla kuuttaren helyä talvi-öiden tanterilla. Kun tulemme takaisin joskus, tuon minä omaksi ostan tuhannella turkiksella.
Mikki pyysi Lyyliä tulemaan kanssansa kauppapuotiin, mutta Lyyli piti vähän vastaan. Vihdoin hän meni kumminkin. »Valitse nyt, Lyyli, silkkihuivi itsellesi», sanoi Mikki, »minä ostan sinulle semmoisen, jota parahiten haluat.»
Esimerkiksi tämä pieni huone täällä; siihen ostan huonekalut yhdeksällä tahi kymmenellä dollarilla." "Sinäkö?" "Niin minä, Maryn avulla saatpahan nähdä. Ne ajavat saman asian kuin sellaiset huonekalut, joista maksetaan kahdeksan-, yhdeksän-kymmentä dollaria ja nämä kahdeksan-, yhdeksän-kymmentä dollaria säästyvät meille toisiin tarpeisin.
"Vaari kulta," sanoi hän, "tiedän kyllä, että voitte neuvoa minulle aarteen täällä metsässä. Kuin rikastun, rakennan teille uuden tuvan ja hyvän lehmän ostan teille, ja kaikki köyhät teen minä rikkaiksi." "Niinkö sinä tuumailet?" sanoi vanhus. "No sitte myönnän, että todella tiedän suuren aarteen, josta kaikki köyhät rikastuvat." Valtterin silmät suurenivat. "Missä se on, vaari kulta?