United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on totta, eihän tuo oikein sovi vieraan aamiaiseksi. KAMREERI. En minä sitä ole ajatellutkaan. Minun tuumani on nimittäin tämmöinen: Minä ostan mitä tarvitaan, tuotan ne salaa tänne, ja sitten vasta, kun vieraat tulevat, vien ostokseni mammalle ja sanon: niin ja niin on nyt asian laita, mamma hyvä!
Aika poika minä olen, minä tahon naia, Enkä kauan akata ma aikaan tulla taia. Likkojahan minäki vaan mielelläni naisin, Akat ei kelpaa kerällä, vaikka kyllä saisin. Minä lähen likkain aittaan, hyvä on siellä käyä, Puteli on arkussa ja paloviinaa täynnä. Likka kulta herasilmä, kaahas tilkka viinaa, Minä ostan toiste sulle soman silkkiliinan.
»Mitä sinä tarkoitat?» sanoi Witt. »Ensin minä ostan uudet housut, jottemme tarvitsisi hävetä joutuessamme hienojen ihmisten pariin, ja kun nyt on kysymys siitä, niin sinä rupeat ujostelemaan. Mene nyt vain rohkeasti portaita ylös!» Ja Witt juoksi ylös kaksi porrasta kerrallaan, näyttääkseen, ettei hän lainkaan ujostellut. Mutta tätä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Kummihousut eivät sitä kestäneet.
Niillä sanoilla kristityt jättävät toisensa hyvästi... Nyt ostan itselleni orjattaren... tarkoitan orjan. Kas, kalat tarttuvat ongenkoukkuun, mutta kristityt tarttuvat kalaan. Pax vobiscum! pax! ... pax! ... pax!... Rauha olkoon teidän kanssanne! ... rauha! ... rauha! ... rauha!..."
"Mutta jos minä voitan sillä esim. ensimmäisen palkinnon kilpa-ajoissa, niin minä niillä rahoilla sekä ostan että ruokin kaksi lypsy lehmää." "Onnen kauppa on onnen kauppaa," sanoi unilukkari eikä hän sen enempä huolinut siitä asiasta pakinoida, koska hän jo oli selittänyt mielipiteensä Marille.
»Minulla olisi jotain pyydettävää teiltä»; sanoi Hairaddin. »Mutta ensin ostan teidän suostumuksenne siihen; sillä teidän heimokuntanne, vaikka se aina puhuukin laupeudesta, ei anna koskaan mitään ilmaiseksi.» »Tekisipä melkein mieleni sanoa: sinun lahjasi menkööt hiiteen sinun kanssasi», vastasi Durward, »jollet nyt olisi tässä juuri iankaikkisuuden rajalla.
Nämä Lapin tietäjät luulevat siinä olevan kyllin, että vain sulkevat verenjuoksun luvuillaan. Niin käytä sitten ruohojasi ja jos saat hänet pelastetuksi, niin valitse pitäjäsi paras maatila; minä ostan sen sinulle.
Sinulle, Matlena, ostan uuden, kauniin huivin. Silkkisen semmoisen, pitkillä ranssuilla. Kuinka sanoitkaan äsken? Että olit tuskassa meidän tähtemme? Minunkin, niinkö? Ei Mikon ainoastaan? MATLENA. Molempain, tietysti, koska olitte yhdessä matkassa. TOPRA-HEIKKI. Surettaisiko sinua, Matlena, jos minulle pahoin kävisi? Vastaapas oikein rehellisesti. MATLENA. Surettaisi kyllä. Hyvinkin.
"Väkevämmät kestävät kuusi ja seitsemän vuotta, heikommat pari kolme. Minä en huoli heitä säästää. Kulukoot! kyllä minä ostan uusia. Se käy kaikkein halvemmaksi ajan pitkään. Ensi aikoina oli minullakin tapana heitä hemmotella, antaa rohtoja ja peitteitä heidän sairaina ollessansa ja pitää heitä siistissä vaatteissa. Mutta ei se kannattanut. Siitä oli vaan kulunkia ja vaivaa.
Kajuutanvahti matki minua, ja seuraavana päivänä söi hän rotanmyrkkyä. Långpyts sepitti minusta valheellisia juttuja ja sai kanuunan palasen otsaansa. Kaikki onnistuu minulle; kahden vuoden kuluttua ostan Vaasan ja siirrän sen Palosaareen.