United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Makkonen ja hänen perheensä jäsenet olivat ensimmäisiä hoitamassa ja auttamassa niitä, jotka olivat sen uhreiksi joutuneet. Mutta pian makasi tuo jalo mies itse taudin kaatamana, osoittamansa hyväsydämisyyden uhrina. Hän kuoli ja parin päivän päästä myöskin hänen vaimonsa ja kolme vanhinta lasta. Noiden vainajien ympärillä nyyhkytti seitsemän orpolasta, vanhin vasta kahdentoista ikäinen poika.
Siitä syntyi suuri seura, Kirjaseura kiitettävä, Joka alkaapi aluksi Opetella orpolasta: Silmät siistiipi liasta, Kaulan karstasta puhisti, Korvat kanssa kaunihiksi, Kultaketjuilla koreiksi, Vartalon valeli veellä, Saippualla valkiaksi, Hapset harjasi sieväksi, Kähäräksi kaikki tyynni, Rinnat kaunisti kukilla, Parahilla palmupuusta, Panit paian palttinaisen, Valkoisen valitun liinan.
Tulkin kautta saatoin ryhtyä keskusteluun heidän kanssaan ja sain kohta tietää, että olin erään rehellisen ja hyväntahtoisen vaatteiden pesiä-vaimon tykönä ja että hänellä oli kaksi orpolasta. Huomatessani huoneen tilavaksi ja puhtaaksi, ilmoitin pyyntöni, päästä joksikuksi aikaa asumaan hänen luonaan.
Hänen silmiänsä kirvelti, hän ei voinut niitä nostaa päivää vasten. Ruskealla karkealla kädellään pyyhkieli äijä nyt kyyneleitä, jotka väkisten virtailivat hänen silmistään ja estivät häntä puhumasta. "Voi, voi!" oli kaikki, mitä hän ensi aluksi sai sanotuksi, katsellessaan noita seitsemää orpolasta.
Minä olin mustasukkainen rakkaudesta, joka teidät kiinitti isäänne, samoin kuin minä olisin ollut armeliaisuudesta, joka teidät saattoi säälimään köyhää orpolasta. Minä olin hullu; nyt en enää ole; minä haluan vaan voivani osoittaa teille, etten se enää ole. Minulla ei ollut mitään toivoa saattavani koskaan astua isänne taloon. Nyt on se kumminkin tapahtunut vastoin hänen, vastoin minun tahtoani.
Siitä syntyi suuri seura, Kirjaseura kiitettävä, Joka alkaapi aluksi Opetella orpolasta: Silmät siistiipi liasta, Kaulan karstasta puhisti, Korvat kanssa kaunihiksi, Vartalon valeli veellä, Saippualla valkiaksi, Hapset harjasi hyväksi, Kähäräksi kaikki tyynni, Rinnat kaunisti kukilla, Panit paian palttinaisen, Valkoisen valitun liinan.
Hän sanoi että köyhiä ja kerjäläisiä ei olisikaan jos vaan kaikki tahtoisivat työtä tehdä eikä laiskotella. Kehittääksensä sellaisia ahkeruuteen antoi hän runsaita manauksia, mutta rahaa ei hänen milloinkaan nähty antavan. Mutta hänen sydämensä kunniaksi tiedämme sanoa, että moni kykenemätön ja köyhä ja monta orpolasta saivat Tiina-tädiltä runsaampia lahjoja kuin olisi luultukaan.
Vaikka surveella sivussa Oli monta orpolasta, Vaipua vähävaraista, Kunnes antoi askeleensa Lihavuutta suuri Luoja Tiukkua tykönä touvon, Kunnes jou'utti Jumala Uutis-elon uupuneille, Näljissänsä nääntyneille. Senpä täytehen teräänsä He'elmöivän Herran lahjan Auttoi auransa jälehmät, Suuri Luoja lämpöisellä, Ihanalla ilmallansa, Sateilla soveliailla.