United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !


Näes, paitsi ettei peli tällainen juur' ilahduta: enkö melkein aina sult' enin voita, milloin häviän? Mua lohduttaakses tappioni jälkeen ain' etkö mulle pelipanosta takaisin lahjoita sa kaksinkerroin? SALADIN. Kas vaan! Siis ootkin, siskoseni, milloin hävisit, tahallasi hävinnyt? SITTAH. Sun anteliaisuutes, rakas veli, syy ainakin lie siihen, etten ole paremmin oppinut ma pelaamaan.

On tyyntä kaikki, rauhan päivä loistaa Valjulta laelta sinitaivasten Miks sitten tuulispäänä tunne riehuis, Kai syyt' on kerran kuolla myöskin sen? Niin ootkin tyyni taas, sydän raukka, Ett' oikein pelkään saavas talven jään; Tyhjyyden syvää rauhaakoon se lienee Tai liekkö tyyntä eellä myrskysään? NIIN HERKK

MARIA. Sen laulun miss' oot oppinunna, poika? ANNA. Sen niityn kukka, lähteen aalto laati, Sen ilman linnut mulle lauloivat, Vaan nuotin antoi sydän särkynyt. MARIA. Ken ootkin?

On tyyntä kaikki, rauhan päivä loistaa valjulta laelta sinitaivasten miks sitten tuulispäänä tunne riehuis, kai syyt' on kerran kuolla myöskin sen? Niin ootkin tyyni taas, sydän raukka, ett' oikein pelkään saavas talven jään; tyhjyyden syvää rauhaako se lienee tai liekö tyyntä eellä myrskysään? NIIN HERKK

Kun seppeleellään viittaa kunnia, Ma aattelin, ja uusin ihantein Ain' urhokasta vaara viehättää; Kun elon mahdit suuret selkeämmin Ja uhkeammin ilmestyvät hälle, Kas, silloin Maria, ku muut' ei taida Ja muut' ei tiedä myös kuin lempiä, Käy syrjempähän vaan. Oi, anna mulle Jok' soppi pieni rinnassasi jäädä, Ja autuas ma oon ja ylpeä! WERNER. Niin, oikeassa ootkin!

Samassa huusi valtioneuvos Birgerin nimeä, lukien seuraavan runonpätkän: Vaikka ootkin varaton, Elos vapaa, huoleton, Niin jos perheen varat käsiis saat, Kohta ystävilles jaat. Hienot, hienot päivälliset, Monet pienet illalliset Ymmärrät toimeenpanna. Huudetaan vaan: "Vielä anna!"

Ken uskoi, että siemen keväinen jo syksyll' antais sadon rautaisen, ja että viini, äsken kukkinut, ois rypäleessään verta kantanut ja että kyntömiesten huutoihin syys huutais vastaan torvin vaskisin! Sa tuntematon Elokuu kenties niin ootkin kylvömiesten kylvömies? Vuossatain syksyhyn ja talvehen sa kätket veren kalliin siemenen. Kun kerran suvi maata tervehtii, sun laihos ehkä silloin lainehtii!

Orjat, kytketyt yhteen, loukatut sydämehen saakka, ranteissa rakkauden kahleet, harteilla töittemme taakka! Rakastettu, armastettu ijankaikkisesti Kuinka kuolis lempeni, mi nyt jo kaikki kesti? Saat sa olla armoton ja saat sa olla paha! Jälleen kun ma muistan Sun, ma sulan niinkuin vaha. Saat sa olla uskoton, ja että ootkin, tiedän! Kuolla olin kerran tuosta, hymysuin nyt siedän.

Pane päähäs valhekutria miljoonittain, Ja jalkas alle korkoja kyynärittäin, siksi jäät, mit' ootkin vain! FAUST. Siis ihmishengen aarteet kaikki suotta Kasaillut oon niin turhaan, tunnen vain! Vaikk' onkisin niiss' sata vuotta, Ei uutta voimaa vuoda sielustain. En hiuksen vertaa noussut ylemmäksi, Tuot' ääretönt' en hiukkaa likemmäksi.

ANTONIO. Ett' onneni ei tulis täydeks aivan, pois sinä päältä otat kauniin osan. TASSO. Myös minä tervehdin ja ilokseni ma seuraa toivon miehen paljonnähneen! ANTONIO. Mun huomaat vilpittömäksi, jos joskus mun maailmaani tahdot katsoa. ALFONSO. Vaikk' ootkin kirjein kertonut jo mulle, kuin toiminut ja menestynyt oot, niin paljon mull' on vielä kysyttävää, mitk' oli keinot meille onnelliset.