United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun toinnun, olen tajunnut: elämäni ikuinen onni tai sen ikuinen onnettomuus on kulkenut ohitseni ... kaikki on ratkaistu, en tiedä, miten, olipa miten tahansa, mutta ratkaistu se on ... jos hän ei ole se, ei häntä ole eikä tule. Tapaan sinut yläkannella laamannin väen seurassa.
Jos minua suosisikin tuo ääretön, aavistamaton onni, että Magna luottavasti liittyisi minuun, niin olisiko minulla oikeutta ottaa vastaan niin kallisarvoista lahjaa, oikeutta kiinnittää teitä itseeni?
Mutta tunnin kuluttua tultiin häntä päivälliselle kutsumaan, eikä hän raskinut kiivetä enään sinä päivänä tuonne yksinäiseen vinttikamariin... Kului taasen viikkoja, jopa kuukausikin; yhäti yritteli Onni lukemaan, yhäti kaiveli sydäntä pelko siitä, että jos tästä jääkin vielä luokalle, mutta yhäti esteet kaikellaiset, erittäinkin heinäajan hommat, häntä estivät täydellä todella työhön ryhtymästä.
Taivas, onkohan onni niin hänen kanssaan, että Laura ... vaan ei, minä tulen mielipuoleksi..." Enempää hän ei saanut jatketuksi, sillä Niilo tuli hyvin kiireisesti hänen luoksensa. "Ystäväni," huusi hän, "joudu pian, sinua tarvitaan, tarvitaan lääkäriä, hän pyörtyi vast'ikään!" "Kuka?" kysäsi Yrjö kalpeana. "Joudu, oma ystäväni: Aina on sairastunut!"
Oletteko milloinkaan tuntenut miestä, jolla on ollut kova onni rakkaudessa ja joka on näyttänyt vähemmän suruiselta päästyänsä puddingin ääreen?" "Noh! Mutta te osaatte hyvin veistä ja kahvelia hallita se täytyy myöntää." Tässä arentimies kääntyi ja katseli tutkivaisesti Kenelmiä. Sen jälkeen hän suuremmalla kunnioituksella lisäsi: "Tiedättekö mitä, te saatatte minua hämille." "Se on mahdollista.
Tokko oli onni, että joudutin tänne ajoissa. Tss! Hiljaa, hiljaa, ettei kuulu saliin. Mitä teillä muuten oli minulle asiaa. Niitä tavaroitahan tulin noutamaan. Maalle menen nyt myyskentelemään, ehkä saan siellä paremman hinnan. Kiitoksia, mutta en minä niitä enää anna. Minkätähden ette anna? Tuon teille taas pari-kolmekymmentä markkaa, hyvää se tekee.
Loiskis siinä meni ensi panos vesimaljaan. Siinä on Gerdan onni, pikku Gerdan, joka on niin kaukana. No nähkääs nyt, Gerda saa matkustaa laivalla tänä vuonna! Tuossahan on laiva piippuineen ja kaikki tyyni. Niin tietysti, hänenhän täytyy tulla kotiin yli meren. Miten totta tuo onnen tina saattoi puhua!
No niin, väärä onni siis, onni kiusata, onni kuluttaa, onni kiduttaa toisiaan. Ja ellei hän muuta voisikaan, voisi hän ainakin yhden: särkeä noiden kahden onnen, Liisan ja Muttilan! Iskeä niin parantumattomia haavoja heidän rakkauteensa, ettei siitä enää tulisi mitään eheää ja sopusointuista. Niin hän rupesi myöskin heitä molempia vuoroin toistensa silmissä halventamaan.
Seuraavana aamuna Pekan aavistus kävi toteen. Koukkuihin oli tarttunut monta haukea ja madetta. Nyt oli syötävää useaksi päiväksi, ja hyvä onni kehoitti jatkamaan kalastusta. Eräänä iltana alkoi sataa lunta. "Nyt mennään kotiin", sanoi Antti; "paha ilma on tulossa; tässä ei kelpaa olla taivasalla. Meidän on mentävä majaamme." "No, olkoon menneeksi, mutta sitten sinä taas saat peuranlihaa!"
Jos ystävänsä kadottaa Niin suru sijaan jää, Voi sitä suurta tuskaa, Voi sitä ikävää. Kaukaisessa kultalassa, rikkaassa Amerikassa, etäältä synnyinmaansa, Suomen rannikoilta, on Hanna eleskellyt puolisonensa. Köyhyys on perheestä kaukana. Onni on suosinut kauppa-asioita. Varallisuus lisääntyy. Hanna vaan ei tunnu tulevan onnelliseksi melkoisen tavaran paljouden keskellä.