United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänt' onnen armas syli Siell' odottaapi, missä tuulokaiset Lauhkeesti leikkii puiden lakkapäissä Ja pauhu kuuluu laulun säveleissä Niin näkymätön pienet keijukaiset Niin'-puita kiertää veden kimmeltäissä. Ah, kaunis unelm' on, jos tunnon tuska Pois vuodettas on vartioitsemasta! Sill' taivastien se sulkee jatkumasta.

Dora voimistui hyvin pian, kun mitään sairauksia ei sattunut; hän imetti itse lastaan ja näytti silloin, pidellessään pienokaistaan paisuvalla povellaan, itse terveyden ja onnen perikuvalta. Pikku tytön punainen iho vaaleni pian ja Eugenkin myönsi nyt, mitä hän ensin ei voinut, että se oli hyvin suloinen pieni lapsi.

Ja kevään lauluja linnut laulaa, Purot notkojen pulppuaa, Ja saarten rantoja aallot kaulaa, Tuomet kukkien tuoksuaa; Lemmen ilmoa uhkuu luonto, Luomisvoimoa kostuu maa, Metsä vertyen vihannoipi, Kautta ilmojen kannel soipi Voimakkaana, Toivokkaana, Tulvii taivahalle Niin kuin virta vuolas, Täyttää avaruuden, Maailmalle Tuopi onnen uuden, Soittaa, soittaa riemuin kaikkialla Lemmen autuutta ja sointuisuutta, Suven heilimöivän suurta työtä, Luovan voiman pyhää vihkivirttä.

Kun ennättäisivät tyyntyä nämä suuren onnen ja suuren surun nostattamat laineet, eikö hän silloin tuntisi, että tärkein tekijä ajallisen onnen saavuttamiseksi sittekin oli oikealle alalle joutuminen, kokemus elämää täyttävästä ja omaksi ottavasta kutsumuksesta? Toini hääti ajatukset luotaan. Hän ei tahtonut muistella mennyttä ja tutkia tulevaisuutta, niin että unohtuivat nykyhetken velvollisuudet.

Ja yhä ympärillä sokeat luodit lyö, käy sadon kalliin kaaten nyt tuonen niittotyö; mut koskematta kuulan siin' istuu vanhus vaan, kuin ratto rauha oisi, ei väisty paikaltaan. Ja yhä vuoron vaihtuin, kuink' onnen arpa suo, sun aivan ympäröipi tää joukko taikka tuo; mut kuinka taisto käykin, hän rauhass' olla saa, Venäjän mies ja Suomen suo hälle kunniaa.

Oudot onnen kyyneleet nousivat väkisinkin pastorin silmiin, ja hän pyyhkäsi tuon tuostakin salaisesti kädellään silmäsopukoitaan, eikä herännyt unelmistaan, ennenkuin Aili salin nurkassa tirskahti nauraa hihittämään ja kysyi, tahtoiko pastori lainata nenäliinaa. Pastori tunsi syntistä halua sanoa sopimattomia sanoja Ailille, mutta hän hillitsi mielensä ja meni nopeasti omaan huoneeseensa.

KROUVARI. Ei, hyvä vieras; sanavalta on tässä kaikilla ja lupa leikin-laskuun! Ei mitään vaaraa, vieraani, ei yhtään! SAKERI. Haastelittepa jotain onnen potkauksesta, mikä oli tarkoituksenne?

ELINA. Ole ilman huolta, tyttö; sillä tiedä: Missä täällä voima, siinä aina myöskin Löytyy lähellä sen koetuksen-kivi. Onpa meille kylliks kovan onnen päivii Voimiemme koetteeksi. Toki luotan Sielus vahvuuteheen aina. Pois siis varjo, Ikävyyden iltavarjo silmästäs. ALMA. Oi mun äitiin! sehän murheen mulle saattaa, Koska onnetonta veljeäni muistan.

Minä olen onneton, ilman pelastusta, ilman toivoakin, että tilani joskus parantuisi. Ensialusta vaadin kentiesi liikaa; se on teidän syynne; te olitte pahasti totuttaneet minua. Minä kuvittelin mieleeni rakkauden niinkuin sillan ikään taivaan ja maan välillä; sen piti olla keskeymätöntä hyvän onnen vaihteloa enkä kuitenkaan vaatinut häneltä enempää, kuin itse olin valmis osoittamaan.

Mutta tällä kertaa ei hän sanonut mitään, ei yhtään mitään; hän kilisti vaan lasia herra Markuksen kanssa "sille aatteelle, joka hänellä oli", kuten tämä itsekin eilen: oli sanonut, ja päätteli sen mukaan kuin hän voi asiata arvostella herra Markuksen olevan oikein onnen helmalapsen, eikä pettyneen.