United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seuralaiseni köytti nuoran toisen pään puuhun ja laski minut, joka pitelin kiinni nuoran toisesta päästä, alas onkaloon. Tuossa tuokiossa tunsin pohjan jalkaini alla. Ja pienen ajan kuluessa hän nouti kaikki tavarat ja laski ne samaa tietä onkaloon. Senjälkeen hän lappoi nuoran ylös, kätki sen ja lausui minulle ystävällisesti jäähyväiset.
Niin totta kuin taivaassa on totuuden Herra, niin totta kuin tuonelan syvimpään onkaloon vaipunen, jos valehtelen, niin totta en sinua vastaan ole tahallani vähintäkään rikkonut. Auttaa Emmaa ylös. Tyttö-rukka! Nousehan toki. Mitä on sinulle sitten tapahtunut? Kerro! Jos jaksan. Muistathan, kuinka onneton olin käydessäsi hyvästi jättämässä. Niin! No?
Hän ei odottanut pojalta vastausta, vaan viskasi ohjakset hänen käsiinsä ja sekaantui Vinitiuksen kanssa ihmisjoukkoon. He suuntasivat kulkunsa maan alle ja astuivat lyhtyjen himmeässä valossa pimeän käytävän läpi. Siitä he tulivat avaraan onkaloon, josta nähtävästi ennen oli otettu kiviä, koska seinissä vielä oli tuoreet jäljet.
Vainoojiltani olin nyt toistaiseksi varmasti turvassa, sillä jäljessäni eivät he voineet tulla yhtä vähän kuin ampumallakaan minuun ulottua. Mutta pakkanen oli nyt sen sijaan sitä vaarallisempi viholliseni. Oitis onkaloon päästyäni väänsinkin vaatteeni ja sukkani niin kuiviksi kuin suinkin jaksoin. Jalkojani paleli armottomasti ja niitä täytyi hieroa yhtä mittaa.
Toinen on se, joka kerrotaan esillä olevassa paikassa: häpeissään siitä, että hänen synnyttämänsä poikanen oli rampa, Hērē oli heittänyt hänet luotaan ja Thetis ynnä Eurynómē olivat ottaneet hänet turviinsa maailmanvirran alaiseen onkaloon.
Jos hevonen hänen merkkiinsä ei vastaisi, oli suostuttu, että Henry Tresillian kolmen turhan koetuksen perästä palaisi takaisin, tarttuisi solmuilla varustettuun nuoraan ja pääsisi ylös vuoren onkaloon niitten avulla, jotka häntä odottivat. Mikä onni! Ensimmäisen merkin perästä kuului hänen korviinsa nopeasti juoksevan hevosen kavioitten kopse.
Käpälän iskulla kontio katkaisi Yrjänän keihäänvarren ja vetäytyi takaperin, mutta Heikki työnsi keihäänsä syvemmälle. Vielä karhu huitaisi, silloin se oli vapautunut siitäkin keihäästä ja vetäytyi sitten niin syvälle onkaloon, ettei sitä näkynyt. Suomalaiset seisoivat ällistyneinä katsoen toisiinsa. Tällaista taistelun loppua he eivät olleet aavistaneet.
Mutta eipä tuo ankara mälli kuitenkaan saanut hänen turpeassa ja leveässä naamassaan aikaan mitään häiriötä, sillä yhtä tasainen oli naama, vaikka hän pistikin tuon mällin vasempaan poskeensa; oli vaan niinkuin mäki olisi sukeltanut johonkin vuoren onkaloon. Kokonaisen vuorokauden kestikin se sitten käännellä muljautella puolelta toiselle.