United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pelastettu, rakastettu kohta ompi kotimaa. Ilves. Kissan sukuisiin petoeläimiin kuuluu maassamme, tavallista kotikissaa lukuunottamatta, ainoastaan yksi eläin, nimittäin ilves. Ilves on ison koiran suuruinen. Sillä on suuret, voimakkaat käpälät ja niissä hyvin terävät ja vahvat kynnet, jotka se, samoin kuin muutkin kissansukuiset pedot, voi vetää nahan sisään ja siten estää kulumasta.
Siellä taakse taukoo puutokset, Murheet ja ajan muutokset; Ei isä jätä seurastaan, Eik' äiti heitä helmastaan. Siellä köyhät saavat rikkauden, Ja sairaat kaikki terveyden; Siellä ompi ilo yltäinen, Ja riemu alinomainen. Viimein jo taas omassa nimessänsä päättää Anna Reetta virtensä tällä loppuvärsyllä;
Tyydy osaas; Sa näet, ett' ompi liika hoppu vaaraks. Pois kätten puserrus! Vait! Istukaa! Ma sydäntänne puserran, niin, totta, Jos tunkea sen läpi voi ja sit' ei Kirottu tottumus niin paaduttanut, Ett' on se kova tunteille kuin kivi. KUNINGATAR. Oi, mitä tein, ett' uskallat mua kohtaan Noin hurjaa kieltä käyttää?
Lainaan siitä tähän seuraavan makupalan: »Vihollinen rikas ompi sitä kehuu, kerskailee sivistyksens' itse onki, meille sit' nyt jakelee. Kiitos paljon! Meil' on hyvä, itse sivistykses' pidä! Hei fallera, fallera, falleralla, fallera, fallera.»
Täss' auroin, miettein, miekoilla Isämme taisteli, Ajalla synkäll' armaalla Ja tässä onnen vaiheella Tään kansan sydän sykkäili Ja vaivans kärseili. Ken tämän kansan taistoja Kivaili kertoen, Kuu sota ulvoi laaksoissa, Ja nälk' olj kylmän seurana, Sen veren kaiken juoksehen Ja maltin mittas ken. Täss' ompi veri vuotanut.
CHARMIANA. Tulee liian myöhään. Joutuun nyt! Se tuskin tuntuu. 1 VAHTIMIES. Hoi! Tääll' ei hyvää. Petetty on Caesar. 2 VAHTIMIES. Dolabella kutsukaa; hän tääll' on. 1 VAHTIMIES. Mitä? Tää onko kunnon työtä, Charmiana? CHARMIANA. On kunnon työtä tää ja sopivaa Niin suurten kuningasten jälkeiselle. Haa, soturi! DOLABELLA. Mit' ompi täällä? 2 VAHTIMIES. Kaikki kuolleet.
Ah! ulkon' ompi talvi, niin Sisällä myöskin vaan; Jos kulkis maihin äärimpiin, Sen kohtais ainiaan. Jos lämpenis, maa vihertäis, Ja päiv' ois kirkkahin, Yht' autioksi, kylmäks' jäis Poveni kumminkin. Kevääni oi! en riemuas Saa nähdä uudestaan; Aurinko syömmen, haudastas Et koita milloinkaan. Mun sielun' sun ol', tunteen' sun, Eloni elämäs. Nyt yksin kaipuu viel' on mun, Muut veit sä mennessäs.
Sinä luoti kulta, joka lepäät tämän kuolon lähettäjän povessa, sinua rukoilen löytämään tien hänen kavalaan sydämeensä! Tuossa portin edustalla olkoon se määrä, johon on hänen suotu käydä, vaan ei edemmäksi! Seisokoot siinä koston ja kuoleman enkelit vakaina liittolaisinani! Kaksi ratsastajaa! He kiertävät kadun kulmassa ja kiiruhtavat tänne! Toinen heistä ah, se ompi hän! NELJ
Oi korkeuden Jumala! Vallitseeko tänä yönä noita-voimat! ELMA. Tämä ompi Tykon halailus! TYKO. Mun lemmittyni kallis! HANNA. Hän pyörtyy. TYKO. Ole uljas tyttö, Elmani. Tapahtuuko ihmeitä vielä? Ihmeen, ihmeen edessäni näin. Elmani kuolleista nousee. Hän elää! Avaa silmäs, tyttöni! Ylös, ylös, ylös! Minä vannon, että hänen pitää elämän. Niin, isäni.
Miss' ompi poikanne? KUNINGATAR. Hetkeksi meidät yksin jättäkää. KUNINGAS. No, mitä, Gertrud? Kuink' on Hamletin? KUNINGATAR. Hän riehuu niinkuin meri ja kuin myrsky, Kun vallast' ottelee ne. Verhon takaa Kun ääntä kuuli, veti raivopäissään Hän maalle miekkansa, huus: "rotta! rotta!" Ja hulluutensa vimmassa näin tappoi Tuon vanhan kelpo miehen. KUNINGAS. Julma teko!