United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten osti hän vanhan luutnantti-lakin ja samoin päällystakin sekä pistoolin, panetti parranajajan tuvassa huulilleen muhkeat viikset ja maalautti naamansa juopuneen näköiseksi. Nyt hän oli aivan kuni virasta eronnut luutnantti. Maskeraadi-huveihin mennessään tunsi hän ystävällisen lyönnin olkapäilleen. Omeletti, joka usein oli saanut tuntea poliisin raskaan käden olkapäillään, säikähtyi.
Hän on hyvin rikas, ai! kun hänellä on paljon rahaa ylimmäisessä piironki-laatikossaan, jospa näkisit vaan. Mene ja sano hänelle, ett'en ole tilaisuudessa, minun täytyy pitää vahtia, tai sano jotain muuta. Hän ei ymmärrä laisinkaan virka-asioita." "Sen teen, mutta sinun täytyy mennä kotia nukkumaan," arveli Omeletti, jonka kekseliäs äly oli täydessä toimessaan. "Sen juuri ai'onkin tehdä.
"Mutta, Herra Jumala," sanoi hän, "Omelettihan sinä olet." Ja sitten lisäsi hän: "Quel bruit pour une omelette!" Sitte katsahti päällikkö ympärilleen ja nauroi; silloin ymmärsivät kaikki poliisimiehet, että päällikkö oli lausunut jonkun sukkeluuden, ja he nauroivat myöskin, vaikk'eivät ymmärtäneet lausetta. Omeletti tuomittiin kuritushuoneesen. Sitä hän ei ymmärtänyt.
"En, senpätähden onkin parasta, että lukimme ovet," sanoi Omeletti reippaasti ja pani avaimet lakkariinsa. "Ruvetkaamme nyt syömään.
Valtioneuvos, joka oli vanha heikko mies ja tahtoi säästää elämätänsä, otti päältään takin ja liivit. "Muutamat kellonne ja muut pienet kappaleet olla taskussa. Kyllä minä niistä pidän huolta. Täällä riippuu päällystakki, ehkä sekin sopii minulle ja hattu myöskin. Kummallista! mitenkä meidän vaatteet sopivat toisillemme," sanoi Omeletti otettuaan vaatteet päällensä.
Se oli nuori upseeri, joka oli jokseenkin juovuksissa. "Eikö se ole luutnantti Hansen, vanha ystäväni?" sanoi upseeri. "Kuuleppas veikkoseni, etkö tahdo pikkasen auttaa minua?" "Mielelläni," sanoi Omeletti malttavaisesti. "Minä olen juonut punssia koko päivän ja nyt pitäisi mennä illalliselle setäni, valtioneuvos Blakmeyer'in luo, mutta niin, en ole tilaisuudessa.
Hyvää yötä, Hansen, ja kiitoksia." "Ei ole kiittämistä, mutta missä hän asuu?" Saatuansa tiedon valtioneuvoksen asumuksesta, meni Omeletti sinne. Valtioneuvos istui katetun pöydän ääressä ja odotti veljensä poikaa. Hänen emännöitsijällään oli hampaan kolotus ja hän oli pannut maata. Omeletti soitti ovikelloa. Valtioneuvos avasi. "Oletko se sinä, poikaseni! Mutta mitä näen, vierashan se onkin."