United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jaksan kyllä. Antakaas mun housuni siitä penkiltä!" Isä rupeaa hakemaan, eikä löydä, niitä kun ei ole olemassakaan. "Mikähän pojan housut on vienyt?" kysyi suutari emännältä, joka tulee aamu-askareiltaan. Mutta ei emäntä tiennyt. Housuja haettiin joka paikasta, eikä löydetty. Ollin sydän palpatti pelvosta, ja hän veti peiton silmillensä.
"Hän ei tahtonut olla avullisena suojelemaan kaikkea sitä rikkaruohoa, jota Ollin mieleen pisti istuttaa elämään. Hän ei tahtonut valmistaa synnille sijaa ja lukea Jumalan sanaa valheelle!"
"Käyn kylläkin, etkös sitä näe?" Ja niin sitä mennä nuhjattiin kotia kohden. Olli viskautui vuoteelle ja Liisa, hoidettuaan pikku Ollin, kiirehti myöskin ison Ollin viereen, kun viimeinkin oltiin kotihin keritty.
Jumala yksinänsä, Ja oma äiti-kultamme Meill' rakkautensa tähden Antavat anteeksi syntimme! "Kukas sen laulun on laatinut?" kysyi pastori samassa astuen sisälle ja katsoi sivuun, ett'ei Ollin pitänyt nähdä kyyneltä hänen silmissään. Pastori oli kuullut oven takaa koko laulun. "Suru, vaiva ja katumus", vastasi Olli nöyrällä äänellä. "Olivatko suru, vaiva ja katumus jalkapuussa?" kysyi pastori.
Hän rykäisi ja nousi seisaalleen, kun Heikki havahtui. Ja Heikin pukeutuessa he eivät puhuneet sanaakaan toisilleen. Oli ihan mahdotonta aloittaa Ollin kanssa mitään sydämellisempää puhetta, vain senvuoksi, että tiesi, että hän olisi kärsinyt ja hävennyt sanomattomasti. Tuntui selvästi, että Olli oli arvannut kaikki tyynni.
Vaikka Heikki olikin jo kauan sitten oppinut tässä asiassa asettumaan Ollin kannalle, oli oppinut pitämään naurettavina isänmaallisia deklamatsioneja ja teko-urhoollisuutta ja myöntänyt itselleen, että kosmopolitismi on ainoa luonnollinen ja järjen kanssa sopusoinnussa oleva kanta, nousi sittenkin mieleen joskus väikkyvä viheriäinen maa lehtoineen, laitumineen, karjoineen, nousi kotoisten muistojen mukana ja herätti oman omituisen lämpönsä sydämeen ja sillä lämmöllään muistutti, että Heikin ympärillä nyt oli kylmä, ja sulkeutui taas näkymättömäksi, jätettyään mieleen tuskaisen kaihon.
Silloin nousi emo itse uunille ja aikoi ottaa Ollin väkisellä käsiinsä. Mutta kun emo pääsi uunille, niin oli Ollikin jo silloin alhaalla.
Viikon päivät senjälkeen kun perhe oli saapunut nykyiseen asuntoonsa, kohtasi Anna Ollin kerran kahdenkesken ja taas itkien valitti kun Risto jo ei ole tullut. Olli oli hyvin tuskissansa ja supisi itsellensä: "Mitä se paranee salaamalla, tässä täytyy kuitenkin sanoa se hirmuinen totuus!"
Lumi, joka peitti kaikki esineet, luotiin pois ja sitten arveli Thore että heidän piti asettaa vuode niin että Kari voi levätä armaansa rinnalla "sillä nyt Hän kanssa tyttönsä häitä viettää, niinkuin Ollin laulussa sanotaan!" sanoi Thore ja katsoi rukoilevin katsein Sigridin silmiin.
Lassi-ukko juoksi siunaillen Riston luokse ja kah kummaa! kaksi jänestä oli tarttunut yhteen lankaan. "Empä tuota kummaa vielä ole nähnyt, vaik'oon saanut monta sataa jänestä", ihmetteli Lassi. "Mutta lisäsanat, eikö isä muista!" "Mitkä lisäsanat?" kuului Ollin ääni. "Kyllähän sanat auttavat, sen kyllä tietää jokainen pyytömies", säesti Lassi.