United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräästä heidän ohitseen lipuvasta veneestä kuului hempeää soittoa; veneen kokka oli kukin koristeltu; se kulki merelle päin. »Noin», Olintus virkkoi surullisena »noin kulkevat nautintoa tavottelevat huolettomina ja aavistamatta pettymyksiään suurelle valtamerelle myrskyyn ja haaksirikkoon! Me sivuutamme heidät, ja saavumme rauhallisesti ja huomaamatta rauhan maahan.»
Glaukus kulki vilkasliikkeisten katujen kautta ja suunnaten vaistomaisesti kulkunsa Ionen taloa kohti hän joutui autiompaan kaupunginosaan ja saapui vihdoin Kybelen ihanaan lehtoon, jossa Apekideen piti tavata Olintus. Muutamat henkilöt kohtaavat toisensa. Erillään kulkeneet virrat yhtyvät samaan mereen syöksyäkseen.
Jälleen amfiteatterissa. Glaukus ja Olintus oli viety yhdessä synkkään ja ahtaaseen koppiin, mistä arenarikokselliset tavallisesti vietiin viimeiseen hirvittävään taisteluun.
»Enpä tahdo», vieras virkkoi, »häiritä sinun tutkistelujasi, mutta viimeksi tavatessamme en tuntunut niin vastenmieliseltä.» »Et ollutkaan, Olintus, mutta minä olen väsynyt ja hermostunut enkä tänä iltana jaksa keskustella niistä kysymyksistä, jotka ovat lähinnä sinun sydäntäsi.»
Hänen päänsä painui poikansa rintaa vasten hänen kätensä herpoutuivat. Olintus tarttui hänen käteensä valtimo ei enää lyönyt! Vanhuksen viimeiset sanat olivat totta. Kuolema oli ollut ystävällisempi! Sillävälin Glaukus ja Nydia kulkivat kiireisesti hengenvaarallisilla kaduilla. Atenalainen oli kuullut pelastajaltaan, että Ione oli Arbakeen talossa.
Valmista heidän kanssaan pakosi. Hyvästi!» Olintus ei vastannut, tuskinpa huomasikaan ystäväänsä. Jalot ja juhlalliset ajatukset täyttivät hänen mielensä; ja herkistyneen sydämensä innostuttamana hän enemmän riemuitsi Jumalan armosta kuin vapisi Hänen voimansa valtavuutta. Vihdoin hän nousi ja kiiruhti ulos tietämättä itsekään minne.
»Ne ovat niitä samoja murhapolttajia, jotka Neeron aikana sytyttivät Rooman tuleen», kultaseppä tiesi sanoa. Samaan aikaan kun tällaisia ystävällisiä huomautuksia lausuttiin natsarealaisen käyttäytymisestä ja uskosta, tunsi Olintus itsekin, että hän oli herättänyt huomiota.
Joukko laski nyt Apekideen ruumiin kunnioittavasti maahan, kasvot ylöspäin, ja monet miettivät jo keinoja, miten viedä ruumiin niin, etteivät alhaiset kädet sitä saastuttaisi. Kun joukko jo oli hajaantua mikä minnekin, tunkihe joukon läpi paikalle voimakas mies, ja kristitty Olintus seisoi aivan egyptiläisen edessä.
»Isä», Olintus virkkoi, »sinä, johon Vapahtajan ihmetyö on vaikuttanut, sinä, joka olet haudasta noussut Hänen armonsa ja Hänen voimansa elävänä todistajana katso! Tässä on joukossamme vieras, uusi lammas, joka laumaamme liittyy.» »Siunaan hänet», vanhus sanoi. Joukko väistyi.
Hänen poikansa oli kuollut kuollut ennen häntä! ja vanhuksen sydän oli särkynyt! »Medon!» Olintus virkkoi säälien, »nouse ja pakene! Jumala näyttäikse nyt luonnonvoimien raivossa! Uusi Gomorra on saanut tuomionsa! Pakene, ennenkuin tuli sinut saavuttaa!» »Hän oli aina niin elinvoimainen! Hän ei voi olla kuollut! Tule tänne! Laske kätesi hänen sydämelleen! Varmaankin se vielä sykkii?»