United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Oletteko te se sama, joka olette kirjoja kirjoitellut?" kysyi hän ujosti. "Olenhan minäkin joskus jotakin töhräillyt", sanoin hänelle puoli kylmästi. "Oletteko kuulleet Kalle K sta mitään kerrottavan?" kysyi hän taasen. "En. Minunhan on mahdoton tietää, mitä mistäkin milloinkin on kerrottu", sanoin kylmän tylysti. Seurasi tovi äänettömyyttä.
Papalla ei ole ollut milloinkaan rahaa lainata... meillä ryypättiin, mikä muualla lainattiin. Siinä sanoit toden sanan.... Ja miksei olisi ryypätty! Minä ryyppäsin jo pikku poikana ... en muista sitä aikaa, milloin en olisi ryypännyt ... siitä on jo siksi pitkä aika. Oletteko jo vanhakin?
"Ah, suokaa anteeksi, luulin teidän olevan nuoren ja kauniin." "Siitä on kauan," sanoi nainen heikosti hymyillen. "Mitä te tahdotte?" "Minä minä tahdoin minä antakaa minulle tuo lippu!" lausui hän ripeästi päätöksen tehtyänsä, astuen isännän eteen, joka yhä vielä seisoi pöydällä. "Oletteko mieletön?"
ELVIIRA. Sopiiko se aikaihmiselle syntymäpäivänään? EEVA. Ei se ollut pieni poika, vaan Onnen kapteeni. ELVIIRA. Oletteko te ennestään tuttuja? EEVA. Emme. ANNA. Missä sinä hänen kanssaan olit? EEVA. Kuljimme pitkin katuja. ELVIIRA. Mitä te puhelitte? EEVA. Emme puhelleet mitään. Minä kuljin edellä, hän asteli jälessä. ELVIIRA. Sepä sitten friiailua! EEVA. Aivan oikeaa friiailua.
Oletteko koskaan kulkeneet sellaista väylää? Tarttukaa väkevästi airoihin, ja kiiruhtakaamme eteenpäin." Stanley kiiruhti nyt soutamista.
Vieno lihasten värähdys silmien yläpuolella ja eloisampi välke silmissä ilmaisi puheen vaikuttaneen hänen vieraaseensa. Oletteko siitä vakuutettu, teidän ylhäisyytenne? kysyi hän karkealla äänellä. Valtakunnan-neuvos hiljensi äänensä kuiskaavaksi ja vastasi: Minä puhun teille niin salaa kuin ripin turvissa, että hän omien silmieni edessä on muuttanut elohopeaa kullaksi. Haa!
Ja hänen sini-nauhainen olkihattunsa, joka peitti nämät kiharat, mikä arvaamattoman kallis omaisuus se olisi ollut, jos vaan olisin saanut ripustaa sen huoneeseni Buckingham Street'illä! "Te olette nykyisin palanneet kotiin Paris'ista", sanoin minä. "Niin olen", lausui hän. "Oletteko koskaan käyneet siellä?" "En ole". "Voi! minä toivon, että pian lähdette. Te pitäisitte niin paljon siitä!"
"Anteeksi, herrasväkeni, täällä ei ole nurkkaakaan tyhjänä, koko talo on täpötäynnä väkeä." Sitten silmäili hän tarkasti terävillä silmillään Mathieutä ja Constancea; hän katsoi edullisemmaksi odottaa, että häneltä kysyttäisiin, koska uusi henkilö oli otettu osalliseksi salaisuuteen. "Voitte puhua vapaasti. Oletteko tiedustellut niitä seikkoja, joita minä pyysin teitä tiedustelemaan?"
«Parooni suuttui äsken Johannekselle ja sanoi häntä itsekkäiseksi. Johannes ei suuttunut; hän vastasi vaan: «Kenessä, herra parooni, ei itsekkäisyyttä ole? Oletteko te vapaa siitä?« Parooni ei osannut vastata.
"Oletteko hyvä ja autatte minua kantamaan tämä herra rattaillensa?" sanoin minä. "En," vastasi rosvo, "sillä hän ei kykene matkalle lähtemään. Sitä paitsi, mikä oikeus teillä on häneen?" "Ystävän oikeus." "Mistä minä sen tiedän?" "Siitä että minä sen sanon. Katsokaa, hänen koiraansa tuntee minun."