United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hyvin se ilahuttaa minua ja monta muuta täällä, että pastori olette saanut oman pitäjän. Onnea vaan!" "Mutta kuulkaattenpas, isäntä Mönkkönen! Yhtä minä Teiltä pyydän: ei mitään läksiäisiä eikä kalaasia, ei mitään lahjotuksia! Se on vaan kulutusta köyhälle seurakunnalle, enkä minä ole niitäkään ansainnut, kaikki tulee ylhäältä.
Luuletteko kardinaalin olevan yhtä kaukana tiedoissaan kuin te, ja tietävän minun käyneen Lontoossa? Peijakas! te käyneet Lontoossa! Lontoostako siis olette tuoneet tuon kauniin timantin, joka välkkyy sormessanne? Olkaa varoillanne, rakas d'Artagnan, vihollisen lahja ei tuota onnea; eikös siitä ole latinalainen värssykin ... malttakaas...
Minä lähestyin häntä... He ovat lähteneet! tokaisi hän ennenkuin ennätin kysyä, oliko Gagin kotona. Ovat lähteneet?... toistin minä.... Kuinka lähteneet? Minne? He lähtivät tänä aamuna kello kuusi, eivätkä sanoneet, minne lähtisivät. Mutta odottakaapa, te luultavasti olette herra N.? Minä olen herra N. Teille on kirje emännällä. Piika meni ylös ja palasi kirje kourassa. Kas siinä, olkaa niin hyvä!
Taisin tulollani hämmästyttää AINA. Ette suinkaan! Teitähän minä juuri odotin, vaikka en luullut teidän vielä täällä olevan. TUOVILA. Palattuani Amerikasta. AINA. Niin, tehän olette juuri tulleet sieltä. No, miltä tuntui olonne Amerikassa? Miellyttikö? TUOVILA. Enpä olisi sieltä palannutkaan, joll'ei täällä olisi... AINA. Minä ymmärrän! Asian haarat pakoittivat.
Ei tosiaan, hyvän miekkani nimessä, tässä hänen moninaiset valepukunsa loppuvat! Hän on laskeunut polvilleen teidän eteenne, ilman että olette häntä tunteneet muuta kuin hänen miekkansa kautta hän nousee ylös, yhtä mainittavana rikkautensa kuin syntyperänsä puolesta. Onnea etsivä ritari Kenneth nousee ylös Davidina, Huntingdonin kreivinä, Skotlannin perintöruhtinaana!"
MAIJU. Minä en kestä tätä, en. Menen järveen, lopetan itseni. MARTHA. Siunaa ja varjele tuota lasta, kuinka puhuu! Vai järveen! Elkää, herran tähden, enää toista kertaa päästäkö suustanne semmoisia. MAIJU. Mitä varten minä sitten eläisin, sanokaa, mitä varten? Kun on niin ikäväkin, ettei tahdo tulla toimeen. MARTHA. Kovin te olette äreä tänä päivänä. Mikä teitä oikeastaan vaivaa?
Mutta eikö meidän nyt, kun olemme ajatelleet omaa onneamme, pitäisi vähän miettiä ystäviemmekin onnellisuutta. Minua surettaa nähdä heidän molempain kärsivän. Minusta olisi parasta jos he muuttaisivat vähäksi aikaa maalle. ANNA. Aivan niin, te olette oikeassa. ANNA. Sinä.
Hän kiitti ja seurasi minua ulos ovesta. Minä näytän valkeaa lyhtyäni, herra, sanoi hän omituisella hiljaisella äänellään, kun olette löytänyt ylös vievän polun. Kun olette löytänyt sen, niin älkää huutako minulle! Ja ylös päästyänne älkää myöskään huutako minulle!
"Minä en tiedä, miten tapasitte hänet eilen, tai mitä tapahtui välillänne, sillä me emme ole ystävällisellä kannalla. Mutta minä luulen, että olette oikein häntä arvostellut. Nyt minulla on vähän kysyttävää teiltä. Te olette saanut häneltä kirjeen, jossa hän kehotti teitä tulemaan tänne, eikö niin?" "Sain." "Ettekö huomannut mitään kuorella?"
"Minun on todellakin mieleni hyvä", jatkoi Sletkin "että kohtasin teidät. Te olette tosin nuori vielä, mutta ymmärrystä teillä on kyllä.