United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan hevot valjastaa heti käski hän Automedonin, kumppalin kunnokkaimman Akhilleus-sankarin jälkeen, taistoss' alttiin aina, kun luo ajomiestä hän huusi. Koht' oli vaunujen eess' orot tuomina Automedonin, tuulena vinhana kiitäjät nuo, Balios sekä Ksanthos, jotk' oli vierell' Okeanon harpyia Podarge varsonut, laidunnurmillaan Zephyron kera yhtyin.
Mutta kun johtajineen oli paikoillaan joka parvi, päin väki Troian riensi jo pauhaten niinkuni linnut, niinkuni kurkien kiljuna soi kautt' ilmojen aavain, talvi kun karkoittaa ne ja loppumaton sadetulva; vyöryvän Okeanon nepä ääriin kiljuen kiitää, kimppuun pygmaijein tuhosurmana käy, kerimiesten; aamull' aikaiseenpa jo turmiokas sota alkaa.
Sinne nyt viihtelemään menen riitaisuutt' ikipitkää. Sillä jo kauan armautt' on aviollisen vuoteen kumpikin kartellut, vihan karsaan noustua mieleen. Idan juurell' on puropursuvan varsani tuolla, jotk' yli manterien sekä merten vie minut joutuin. Tänne Olympost' ensin vain sinun tähtesi saavuin, jotta et sitten närkästyis, sanomatta jos oisin lähtenyt linnaan Okeanon syväll' ouruavaisen."
Virkki, mut vastaamatt' oli Here vait helo-olka. Helmaan Okeanon jopa kirkas Helios vaipui, tumman yön veti vierressään maan viljavan ylle. Iliolaisilt' ei iloks sammunut päivä, mut armas nähdä akhaijein sankka ol' yö, ikävöitynä saapuin. Nyt kokoukseen kaikk' urot Troian loistava Hektor laivoilt' eemmäs vei liki virtaa pyörtehikästä, kuss' ei tanterehell' ylt'ympäri kaattuja ollut.
Säistäen soitollaan jumalainen laulaja lauloi karkelomaalla, ja kaks ilakoivaa myös kujeniekkaa teiskui temppuja tehden, kons' oli alkanut laulu. Vihdoin Okeanon ikivirran ouruavaisen kilven reunaa kiertämähän pani, kirjatun taiten.
Riensi akhaijit myös tasalaitain laivojen luota kaattuja ken hakemaan, ken tuomaan polttamapuita. Helmast' Okeanon syvän, verkkaan vierivän virran nousi ja tultaan juur' yli maitten Helios ampui, kun sovuss' yhtyivät kedoll' ulkona, kaattujen luona.
Pois väkiseltä nyt Auringon väsymättömän laittoi Here valtiatar alas Okeanon ikivirtaan. Vaipui niin valo Auringon, ja nyt taisto akhaijein aimojen tauota sai tasapää sekä ottelo tuima. Pois väki Troian myös tapon tuiman tanterehelta taansihe, vaunuistaan hevot raisut irti jo riisui, ennen ehtooatriataan kokouksehen kertyi.
Näinp' isomainehinen taetaituri vastasi hälle: "Tottako siis tuli valtiatar jalo, korkea meille, jolt' avun ammoin sain putoukseni hirveän tuskiin, jotk' emo armoton tuotti, kun kauas pois minut, nilkun, kätkeä tahtoi näät. Kovat oisin kärsiä saanut, jos sylisuojaan ei Thetis ottanut, Eurynomekin, Eurynome, tytär Okeanon, ikikiertävän virran.