United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laskimme lauttausvenheen laivan kylkeen ja siirtolaiset kurottautuivat kaiteen yli ojennellen itkien käsiään matkatoverejani kohti, joissa heillä oli muutamia läheisiä ystäviä.
Ja toki tahtoisin uneksua, uneksua vaan. Siis tule, soma kuusi ja viihdytä mua nukkumaan. Tule, kultahinen kuusi ja saata mua uneksumaan kuolon unta, ja sitten hiljaisesti haudallani hymise. CONON. Mitä on tekeillä ja miksi kuulin valitushuutoja? KARIN. Anian! CONON. Haa! KARIN. Ja Margareta tuossa! CONON. Ojennellen tomussa? KARIN. Miksi näin? Oi nouse ylös, mun kulta sisareni!
Tahtoisi juosta, mutta lyhyt on askel tähtien tanssilavalla; liukastellen, käsiä ojennellen hoikka naisvartalo astuu rekeä kohden. Jo on luona. Jo heittäysi rekeen. Ja varsa vavahti lähteäkseen. Nyt, nyt kohta kiristyvät ohjat, nyt kohta jälleen juoksen myrsky vihurina. Mutta käskyä ei kuulukaan. Reessä ovat hiljaa, hiljaa, niinkuin korkealla taivaalla, missä tähti äänetönnä putosi...
Ester hymyili, hän ymmärsi kyllä tämän tiedonannon tarkotuksen. "No, parasta lienee, että tulen sinne", sanoi hän, ojennellen jäseniään. "Niin, parasta on", vastasi Gucka luopumatta huolestuneesta ilmeestä, jonka Sven oli hänelle suurella tarkkuudella opettanut, "hän on niin itsepintanen, se poika!" Ester nousi, pani aamupuvun ylleen ja meni lastenkamariin.
Etsi mäiltä, männiköiltä, kannoilta, kanervikoilta, katsoen joka kanervan, joka varvikon vatoen, kaivellen katajajuuret, ojennellen puien oksat. Astua ajattelevi, käyä kääperöittelevi: Tähti vastahan tulevi. Tähelle kumarteleikse: "Oi Tähti, Jumalan luoma! Etkö tieä poiuttani, miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" Tähti taisi vastaella: "Tietäisinkö, en sanoisi.
"Jos minä kerran lyön sinua kasvoihin, niin et sinä enää koskaan nouse." Calpurnius hätkähti pelästyneenä taaksepäin. Mutta Vitiges iski kannukset ratsunsa kylkiin ja ajoi ylpeästi tiehensä. Prefekti Cethegus makasi Roomassa työhuoneessaan ojennellen mielihyvästä jäseniään vuoteen pehmeillä patjoilla. Hän oli hyvällä tuulella.
Ovenvartijan asunnon luona tuli hoiperrellen ja käsiään ojennellen häntä vastaan lapsi. Klea nosti sen korkealle ilmaan, suuteli sitä ja pyysi sitten lapsen äidiltä, joka häntä tervehti, leivänpalaista, sillä nälkä alkoi jo tuntuvasti häntä vaivata. Hänen syödessään kuivaa leipää, lapsi istui hänen sylissään ja katseli suurilla silmillään, miten hän talui käsillään leipää suuhunsa.
Viimein tuli mies ulos tuvasta, hieroen silmiään ja itseänsä ojennellen ja kiskotellen. "Saitko levänneeksi, Pekkoseni?" kysyi mummo. "Sain, mutta sivuja vielä riivatusti kivistää tuosta leikkaamisesta." "Kyllä se taas paranee, ei Luoja anna kellenkään vahinkoa tulla työnteosta," vastasi äiti.
Boleslav tarttui erään tuolin selustaan. »Miksi pelkäät häntä vielä?» kysyi hän itseltään. »Olethan vannonut, sinulla ei ole enää mitään vaaraa!» Sitten, päästäkseen tytöstä loitommalle, käski hän tämän mennä kiehauttamaan jotakin lämmintä. Regina nousi vitkaan ojennellen jäykistyneitä jäseniään. Haaveellinen huolimattomuus näytti pehmentäneen koko hänen olentonsa.
Minne minä liikuinkaan, haparoiden, ojennellen sokkoisia sormiani, aina tulin kehään, jossa kohtasin sen, minkä sitten saavutin. Vaikka vielä väistyitkin, niinkuin haamu, niinkuin metsänneito, jota kuvittelin kuulevani, jonka vilahtavan viidakossa, vaikken koskaan saanutkaan nähdä, et milloinkaan kaikonnut minusta ulkopuolelle sen kehän, jossa oli liikuntapiirini.