United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !


SEBASTIAN. Henki olen, Mut verhottuna samaan ruumiin muotoon, Mik' äidin kohdusta jo oli mulla. Kaikk' yhteen käy; jos oisitte vain nainen, Valaisin kyyneleeni poskillenne, Sanoen: terve, veteen kuollut Viola! VIOLA. Mun isälläni otsass' oli luomi. SEBASTIAN. Niin minunkin. VIOLA. Ja kuoli päivälleen, Kun Vielä täytti kolmetoista vuotta. SEBASTIAN. Ah! Sielussani tämä muisto elää.

Hauskuutta, menestystä teille toivon. Mut vastuut' eikö herralleni, neiti? OLIVIA. Jää vielä! Sano, poika hyvä, mitä Minusta luulet. VIOLA. Että luulette Toist' olevanne, kuin mit' olette. OLIVIA. Jos sitä luulen, luulen samaa teistä. VIOLA. Se oikein on: en olekaan, mik' olen. OLIVIA. Josp' oisitte, mit' olevanne soisin.

Ja jos tuo rohkeus nyt tulis' ilmi, Te tiedätten kuin mun ja teidän kävis. Ah! Tähän kirjeen lasken. Pois se viekää. Ikuinen salaisuus vaan meidän kesken Tää olkoon, teit' ei soimaa siitä kenkään. Mua rakastatte, rakastatte sentään! Se sanokaa, niin tyynesti kärsin. Himootte kunniaa. Jos oisitte Mua rakastanut, tätä työtä varmaan Te ette tehnyt ois. Teit' ylenkatson. Ah! Hyvästi!

PANDULPH. Juur' ennen terveyden palaamista, Juur' taudin taitteessa on kipu haikein. Jokainen pahe, joka meidät jättää, On luopuessaan pahimmillaan. Mitä Tään päivän kadossa te kadotitte? LOUIS. Kaikk' ilon, kunnian ja onnen päivät. PANDULPH. Niin kyllä, voittanut jos oisitte. Ei, ei; kun suotuisin on onni meille, Niin silmin uhkaavin se meihin katsoo.

Itse sanokaas, mua ettekö ois kuristuttanut tai ristiinnaulittanut kuitenkin, jos ylijäämiä vain jäljiltäni oisitte löytänyt. Niin, kavalluksiin kyll' oisin uskaltanut ryhtyä. SALADIN. Vaan mitä teemme siis? Muilt' etkö keltään kuin sisareltani siis lainata ensin voinut? SITTAH. Veli, oisinko ma luopunut siit' etuoikeudesta? Sen hälle jättänyt? siitä kiinni yhäti pidän.

Eipä se parempaa ansainnutkaan". Niin olette tekin, yksistä puolin! Hyvinpä te olettekin yksistä puolin. Kun hän iski Marttiin, oisitte käyneet kaikki käsiksi ja tehneet leikistä lopun. Sen sijaan kyllä hoetaan: yksistä puolin, yksistä puolin, kaikki vaan miehissä vastaan, mutta kun lähätti, niin kaikki pensaisiin lehahti.

NATHAN. Suo anteeks hälle! hälle mielelläni anteeks suon! Ken tiesi, miten hänen sijassaan ja iällään me ajattelisimme! Kunp' oisitte mun kuulla suonut heti nimenne todellisen... RISTIRITARI. Kuinka? NATHAN. Stauffi te ette ole! RISTIRITARI. Kuka siis? NATHAN. Ei ole nimenne Kurt von Stauffen. RISTIRITARI. Mikä siis? NATHAN. On Leu von Filneck. RISTIRITARI. Kuinka? NATHAN. Hämmästytte?

Jeanne oli aivan lamassa vastatessaan: Minä en voi, en voi sitä koskaan tehdä. Tunnin kuluttua toi kirjeenkantaja hänelle kirjeen Paulilta, joka vielä pyysi kymmenen tuhatta frangia. Mitä oli tehtävä? Epätoivossaan neuvotteli hän Rosalien kanssa, joka hämmästyen kohotti käsiään ja sanoi: Enkös sanonn', rouva? Kyll' te oisitte olleet putipuhtaat molemmat, ell'en ois väliin tullu'.

Kun käskitte mun pikku lahjast' antaa Ties mitä, puistin päätäni ja itkin; Pyysinpä, että vastoin valtatapaa Visumpi oisitte; sain useinkin Kovia nuhteita, kun huomauttaa Ma tohdin rikkautenne luodetta Ja velkojenne vuosta. Rakas herra, Nyt kuulette, kun myöhäist' on; siis kuulkaa: Kaikk' omaisuutenne ei puoliin riitä Nykyisten velkojenne maksamiseen. TIMON. Tilani myytä.

Täällä ovat levittäneet sitä huhua, että te sentähden olette hypelleet yksin niinkuin hännätön harakka, kun luulitte itseänne pilkattavan siitä, että olette Sysmästä. Ja vaikkapa oisitte Hiitolasta kotoisin, niin oisitte kuitenkin " "No, mikä minä olisin?"