United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei olla se vois: näät silloinhan oisi olot kaikki täällä toisin ja kaikkihan seurais sen aurinkorataa; ovat kansojen hengen ja elon siemenjyvät esivallan teot hyvät ja häirinnyt mikään ei täällä ijäst'ikään ois ruhtinaiden onnea ja kansan vuosisataa? Totta olla jos vois! Ja maahanko ois myös Magna Charta luotu ja tänne vapaus tuotu esivallan oman käskyn ja määräyksen mukaan?
Jos Aatamikin häissään Oisi ollut päissään, Niin paratiisin poikia nyt oltaisiin. Siihen se laulu loppui, ja Kristo vakuutti sen omin silmin nähneensä "präntättynäkin". Mutta kuinka maaherra ja konsistorjumi on sellaisia kirjoja präntätä antanut, kysyi Aapelin Malakias.
Otti taskumatistaan, Torui nuorta veikkoaan, Joella olj puustin suonna, Tupakoitsi Perhon luona. Olkoon kuinka huoliaan, Sodass' ase tarvitaan, Kuitenkin kun Fieandt taistaa Tainnee olla soveljaista. Senpätähden lausuvat, Miehensä kun kertovat Vaivoistansa taistellessa Tai pääjoukkoo muistellessa: Toisin oisi käynytki, Jos ois saatu kenraali, Jok' ois aikaa arvioinut, Tappelussa tupakoinut.
Jos muiden meikäläisten laill' et oisi Sa pakoon päässyt, viekkaan morsioni Isänsä jaloiss' olisit sä nähnyt Te'oistaan mielipuolena. No, mistä? Väärästä rakkaudesta kavaltajaan... No, eihän! Soihdun kädestäni löi hän, Ilm' antoi laukaus meidät, herttuan Soturit sisään syöksi, muut' en muista. Näin yhtynytkö kaikk' on meitä vastaan! Nyt näyn ymmärrän, jonk' yöllä näin. Sä näitkö hänet?
MONTAGUE. Romeo ei; Mercution ystävyys vain hänet hurmas; Mit' oisi laki vienyt, sen hän vei: Tybaltin hengen.
Maailma jos maksaa voisi kovat päivämme ja yömme, Suomen verikentill' oisi kieli kertoella työmme, lausuis liput sotarinnan moisten Munterien hinnan: moni kultakaulus noita kumartaa sais kompuroita. Hänt' en muistella ma saata, ettei vanha rinta paisu. Missä tuonen toukomaata raatamaan niin varsa raisu!
Niin kuului pauhaavan se tiemme päässä: punainen, pystysuora vetten vyöry, mi kohta kuuroks oisi korvan tehnyt. Mull' oli köysi köytty uumenillein, ma jolla joskus pedon kirjokarvan lien pyytää aikonut: sen kokonansa kun olin vyöltäni ma irroittanut Oppaani määräyksen mukaan, hälle ojensin sen ma niinkuin kootun kimpun.
Jos ma vasta vaimon saisin, Saisin vaimon, ja paremman, Käsissäni kanteleisin, Sylissäni syötteleisin, Vieressäni istuttaisin, Suuta suinki suikkajaisin. Hauki syöpi sammakonki. Oisi aikoa iässä Valitenki vaimo naia, Tuten neiti tunnustella; Mielellänsä mies tekevi, Tahallansa naisen naipi, Tuopi luoksensa torujan, Rinnallensa riitelijän, Tasallensa tappelijan.
Ma kyllä huusin ennen Kuin sisään menin. Mitä otin, aioin Anoa taikka maksaa; totta, mitään En varkain vienyt, enkä tekis sitä, Vaikk' oisi tanner tuossa kultaa täynnä. Tää raha ruoast' oisi; syötyäni Sen oisin pannut pöydälle ja mennyt, Rukoillen antajalle siunausta. GUIDERIUS. Rahaako, poika?
Tuomas odotteli toveriaan kaiken sen päivää, jonka Elias viipyi sairasten luona. Hän astui tiepuoleen ja istahti odottamaan. Vartoi, vartoi, nukkui, heräsi, taaskin istui, ei vaan kuulu kumppania. Melkeinpä katsoi silmänsä sokeiksi. Aurinkokin jo laski metsän taa, ei vaan Eliasta kuulu. Mutta kuinkas hän oisi voinut olla huomaamatta; näkeehän tässä kauas aroa pitkin.