United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koska tämä kuuluisa oikeusjuttu aikoinaan oli koko sivistyneen maailman huomion esineenä ja koska sen lopullinen päätös oli omituinen tapaus Mériméen elämässä, katson olevan kyllin syytä sitä hiukan tarkemmin käsitellä.
Ensiksikin sai Wiipurin läänin silloinen maaherra August Ramsay häneltä käskyn ensi tilassa ottaa takavarikkoon sanotun teoksen kaikki kappaleet, kunnes nostettava oikeusjuttu tekijää Juteinia ja kirjanpainajaa A. Cedervalleria vastaan lopullisesti päättyisi. »Saatuaan tietää painoksen suuruuden oli hänen takavarikkoonotto pantava toimeen siten, ett'ei ainoastaan kirjanpainajalla ja tekijällä olevat, vaan vieläpä mahdollisesti yksityisille henkilöillekin läänissä jaetut tai myydyt kappaleet otettaisiin talteen ja sinetillä varustettuina säilytettäisiin joko maaherran luona tai muussa yleisessä paikassa». Vihdoin prokuraattori kirjeessään myöskin pyysi aikanaan tietoa maaherran toimenpiteistä asiassa, kirjan painajan ja tekijän ilmottamasta painoksen kappalemäärästä sekä takavarikkoon saatujen kappalten lukumäärästä.
Tuo oikeusjuttu oli varmaan herättänyt koko kaupungin huomiota, koska lapsetkin siitä puhuivat, ja hän päätti kuunnella, miten tuo pieni tuomari suoriutui asiastansa, ja minkä tuomion hän langettaisi. Molemmat pojat, jotka olivat olevinaan Ali Chodjah ja Mustafa, astuivat nyt tuomarin eteen, ja tämä kysyi heiltä: Ali Chodjah, mistä sinä syytät tätä kauppiasta?
Pojat kyllä itse parhaiten tietävät, mitä tekevät. Se vielä puuttuisi, että me ... ei ikänä! »P. S. Hartman pyytää minua vielä sanomaan, että tulossa oleva oikeusjuttu oli oikealla ajalla aloitettu. Korkeimmassa paikassa ei katsota suosiollisin silmin uusia suuntia kirkonkaan alalla, ja on kuulunut, että tässäkin liikkeessä jo on alettu vainuta jotain valtiollista.
"Kunnioitettava ystäväni", sanoi Petros tälle heidän hyvästellessään, "kaikki Teodahadin kirjeet siinä jutussa, jonka jätitte minun valvottavakseni, täytyy teidän antaa minulle. Minä tarvitsen niitä, mutta kirkollenne ovat ne aivan tarpeettomat." "Oikeusjuttu on aikoja sitten päättynyt", vastasi piispa, "ja tilukset ovat peruuttamattomasti hallussamme. Sinä saat asiakirjat."
Eikö tuo lurjus, tuo vanha lurifaksi, seisonut siinä ilmi elävänä hänen edessään ja lohduttanut, suorastaan lohduttanut häntä sen valitettavan seikan johdosta, että juttu, hyvä, lupaava oikeusjuttu näytti olevan kuivamaisillaan kokoon ja samalla tyhjiin raukeamaisillaan heidän kummankin toiveensa erinomaisista asianajo-palkkioista?... Hänenkin toiveensa, hänen, Paavo Kontion?
Samanlaisia olivat Madridin herttuan alkama oikeusjuttu ajutanttiansa Boëtia vastaan, jalokivien panttaus, kultaisen taljan myynti ja tuomitseminen Tattersallissa; samoin Braunschweigin herttuan hovivaunujen osto sirkukseen, kuningatar Isabellan molempien hohtokivillä koristettujen kruunujen myynti Drouotin salissa.
Päätettiin panna toimeen salainen oikeusjuttu Descartesia vastaan, tuomita hänet syyllisenä ateismiin ja parjauksiin sekä poltattaa hänen teoksensa. Sattumalta Descartes sai tiedon näistä hankkeista ja kääntyi Ranskan lähettilään puoleen, jonka onnistui ehkäistä juonittelevien vainoojien tuumat.
Toukokuussa 1910 senaattori Neidhardt totesi, että tuo uudistaja oli järjestetyn joukkueen päällikkö, joka järjestelmällisesti kähvelsi itselleen hallituksen varoja. Kesäkuussa 1911 Moskovassa nostettiin oikeusjuttu 70 epärehellistä intendentuurivirkamiestä vastaan. He väittivät kaikki olevansa viattomia.
"Viekkaus viepi voiton tyhmyydeltä, viisaudesta ei nyt ole apua; koetan viekkaudella voittaa metsänvartijan ja siihen ryhdyn heti." Talonkatsastaja tuli häntä vastaan. Risto tervehti kohteliaasti. Talonkatsastaja kysyi; "Mistä nyt, Ristoseni, tulet?" "Kartanosta, kuten näette," vastasi Risto. "Kuinka oikeusjuttu loppui?