United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kukaan ei tällä välin huomannut kahta haamua, jotka nousivat parraskannen luukusta ja katosivat taklaukseen. Neljännestunnin kuluttua, kun Parker vielä kertoili merirosvojuttujaan, nousi vielä neljä tai viisi miestä samasta luukusta ja liikkui keulaan päin. Nämä keksittiin, ja Parker huusi, lähestyen muiden seuraamana heitä: Ohoi! Mikä hätä siellä! Ne on ne hollantilaiset, kivahti toinen.
Voisi panna kymmenen yhtä vastaan, että oikeutta käydään kaikkialla, missä ihmisverta vuotaa... Ohoi, senkin koirat ja lurjukset, huusi Feliks muutamille miehille, jotka kiipesivät peräkajuutasta ylös, ryöstettyänsä sieltä hollantilaisen kapteenin vaatteet ja viinivaraston, ettekö kuulleet Beckerin merkkiä, vai aiotteko jäädä tänne?
Työläs olis ollut sanoa, mitenkä James Playfair olisi päässyt tästä pulmallisesta tilasta, mutta kaikeksi onneksi hänelle, jos ei Delphinille, kuultiin tähystäjän huutavan: Perämies, ohoi! Mikä on asiana? kysyi Mathew. Purjehtija tuulen päällä. James Playfair erosi heti tytöstä ja juoksi perämaston vanttitouviin. Iroquois'in kanuunakuulat ja miss Jennyn toteen-näytteet.
Kun Rakki kuuli Pekan ampuvan ja näki karhun kaatuvan, se päästi iloisen ulinan ja iski kerta toisensa perästä hampaansa kontion karvaiseen turkkiin. Pekkakin ilmaisi ilonsa äänekkäästi huutaen: "Antti, Antti, ohoi! Tänne päin! Ohoi!" Mutta Antilta ei kuulunut mitään vastausta, ja Pekka taukosi huutamasta.
Kuljimme sitten umpimähkään siihen suuntaan, missä arvelin sen kukkulan olevan, jonne toverieni oli päivällä määrä asettua. Arviolta noin pari tuntia metsässä hiiviskeltyämme näimmekin edessämme puiden välissä vähäisen tulen. Lähemmäs mentyämme tunsinkin sen äärellä toverini. »Ohoi, toverit, olkaa alallanne, täältä saapuu ystäviä», huusin puoliääneen ja sitten astuimme nuotiolle.
"Hän on kaukana jäljessä päin", arveli Pekka itsekseen, "eikä kuule huutoa suksien kahinalta. Kyllä hän tänne osaa, kun seuraa jälkiä. Parasta lienee, kun nyljen kontion niin kauan kuin se vielä on lämmin", jatkoi hän yksinpakinaansa, ja sitten hän ryhtyi karhua nylkemään. "Onpas tämä oiva otus. Missäs sait sen eteesi. Rakki? Mutta miksi ei Antti tule? Ohoi, Antti!" Ei kuulunut mitään vastausta.
Minä ryhdyin toimeen ja komensin, niin kovalla äänellä kuin voin, miehet käärimään pois purjeita sekä käymään muihin tarpeellisiin tehtäviin käsiksi. "Ohoi, ohoi!" kuuluivat miesten tahtilaulut myrskyn vinkuessa. Toiset kapusivat kuin kissat ylös purjeita kiinnittämään. Sillä aikaa, kun toiset olivat yläällä, panimme me kuntoon taakipurjeet voidaksemme alusta pitää tuulessa.
Samassa kaikui kimakka ääni: "Ohoi, kalavene?" "Kalavene!" kuului vastaus. "Onko luotsi veneessä?" "Luotsi on," vastasi vanhus. "Osaatteko luotsata laivan Elbe-virran suuhun?" "Totta kaiketi, yhtä helposti, kuin löydän oman vuoteeni kotona." "Paljonko siitä vaaditte? Kuinka paljon meidän tulee maksaa?" Arvelematta vastasi kalastaja: "kolme sataa taaleria." "Oletteko hullu?" kaikui laivasta.
Tosinhan puhuvat salakäytävistä kellareissa; mutta täällä ei liene ketään, joka tuntisi niitä, paitsi Inger-rouva itse; niin, ja ehkäpä Elina-neito. Ohoi, peijakas! Hyvä. Voit mennä. Kyllä. Jos sitten minulta jotakin tahtoisitte, niin kolkuttakaa vain tuolla ritarisalissa toiseen oveen oikealla; minä olen heti tavattavissa. Hyvä.
Scrooge'n entinen itse, joka nyt oli kasvanut täydeksi nuorukaiseksi, tuli hilpeästi sisään ja hänen perästään hänen oppikumppaninsa. "Dick Wilkins, totta tosiaan!" sanoi Scrooge hengelle. "Oi Jumala, aivan niin. Tuossa hän on. Hän piti kovasti paljon minusta, piti erittäin. Dick parka! Rakas, rakas Dick!" "Ohoi, poikani!" lausui Fezziwig. "Ei mitään työtä enää tänä iltana. Joulun-aatto, Dick!