United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Albert tempasi ohjakset pojan kädestä ja käänsi ajoneuvot. Julian katseen mukana oli kadonnut hänen loistava tuulentupansa, eikä odottavan pehtoorirakennnuksen todellisuus enää suonut hänen nähdäkseen mitään korvausta. Ei, ei! kuului hänen takanaan, juuri kun hän aikoi lähteä ajamaan mäkeä alas, ääni, jonka sointu oli samalla kirkas ja valittava.
Tässäpähän nähdään, sanoi nimismies ja voimainsa takaa riuhtaisi Pilkan ohjaksia antaakseen Pilkan varsin tuntea, että nyt ovatkin ohjakset miehisen miehen käsissä, ja samalla näyttääkseen Moosekselle, miten hän tohti tehdä.
Pappi ja tohtori kävivät istumaan, Ellen jatkoi ajamista. Pappi kysyi: Nimesi on Ellen, eikö niin? Niin on! Kuinka vanha olet Ellen? Pian yksitoista vuotta. Hop heisa! Sinä osaat kaiketi lukea? Lukeako? Hän pani ohjakset tuolin selkäpuulle ja katseli suurilla totisilla silmillään papin kasvoihin. Tämä joutui hämille. Tohtori jatkoi: Tule tänne Ellen ja juttele vähän tuon vieraan miehen kanssa!
Hänen kiplonsa hikeä vuotavat kupeet saattoivat häntä viimein malttamaan mieltänsä. Hän hiljensi vauhtia ja ajoi, ohjakset höllällään riippuvat, hidasta ravia eteenpäin. Maiseman laatu muuttui vähittäin mieluisammaksi.
Kreivi vastasi tähän sopivilla sanoilla, ja Ludvig antoi nyt vapaat ohjakset luonteensa pilkalliselle leikillisyydelle, joka joskus kajasti esiin hänen mielenlaatunsa mustempien puolien välistä.
Hänen ylpeytensä rupee jo masentumaan, ja hiljaisella äänellä sanoo hän paroonille: «Minä en voi teitä enää seurata«. Vaan Klaus ei kuullut hänen sanojansa. Ohjakset, jotka löysinä ovat hevosen kaulalla olleet, vetää hän tiukalle, ja vaahtoinen hevonen seisahtuu. Klaus oli nähnyt jotakin outoa. Hän huomaa nyt, ettei hän vielä olekaan Turussa.
"Minä mietin ja ajattelen enemmän kuin sinä voit aavistaa; näetkös, minun täytyisi mielestäni saada aikaan jotain! "Miesten viisauskaan ei minua enään niin täydellisesti lumoa! Sellaisella naisella, kuin tädillä, ne kuitenkin ohjakset ovat, ja et voi arvata, kuinka moni hänen ohjaustaan noudattaa!
Mutta siinä soudettaissa Luoja tuulen käännyttää, Valkopurjeet pullistuupi, laiva vettä viilettää, Nyt on miesten helppo olla, hiljalleen vain huovataan, Laulun, soiton ongelmoiden otteluissa kiistataan. Vaan jo kiista kiihottuupi, syntyy riitapuoluet: Keillä täss' on ruorivalta, keille kuuluu ohjakset?
Hevonen hirnakoitsi tuskasta, nytkäytti vankkuria ja kavahti pystyyn, mutta Lauri pidätti sitä kiinteillä ohjaksilla. Kun eläimen oli hurjimpaan raivoon saattanut, lyödä huimaisi hän sitä vielä kerran ruoskallansa, päästäen ohjakset valloilleen, ja hevonen karkasi juoksuun kivisellä tiellä. Lauri seisoi kiitävää hevosta katsellen.
Vaunut hiljensivät vauhtia ja ukko Swart sanoi: »Ptruu, kas niin, kas niin, ptruu!» aivan kuin olisi hänellä ollut ohjakset käsissään. Vaununovi avattiin. »Minäpä tahtoisin mielelläni nähdä, kuinka näitten ajopelien laita oikeastaan on», sanoi Kalle lähtien vaunusta. »Saas nähdä, taluttavatko ne uusia hevosia arkkuun», sanoi hän mennessään.