United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin rukoilin; ja kaukaisuudestansa hän hymyili ja katsehen loi minuun, taas sitten kääntyi ikilähtehesen. Näin hurskas Vanhus: »Että päähän saakka sa täysin pääsisit tään tiesi siihen mun määrää pyhä rakkaus ja rukous tät' yrttitarhaa silmäs salli kiertää sen katselu on näkös teroittava kohoomaan korkeutehen jumal-säteen.
Kirjoititko jo siskolleni kirjeen? OSWALD. Kirjoitin, rouva. GONERIL. Nyt seuraa hanki vaan, ja ratsun selkään. Selitä pelon aiheet kaikki hälle Ja lisää omastakin päästäs syitä, Jotk' oikein tepsii. Lähde nyt, ja joutuun Takaisin riennä. ALBANIAN HERTTUA. Kuin kauas näkös kannattaa, en tiedä, Mut hyvä aina korjaamist' ei siedä. GONERIL. Ei, mutta ALBANIAN HERTTUA. Niin, niin, mutta loppu.
Näin rukoilin; ja kaukaisuudestansa hän hymyili ja katsehen loi minuun, taas sitten kääntyi ikilähtehesen. Näin hurskas Vanhus: »Että päähän saakka sa täysin pääsisit tään tiesi siihen mun määrää pyhä rakkaus ja rukous tät' yrttitarhaa silmäs salli kiertää sen katselu on näkös teroittava kohoomaan korkeutehen jumal-säteen.
Mun huollen näköäni sammunutta tuo liekki kirkas, joka sammutti sen, puhalsi sanat, jotka tarkkaavaksi mun saivat: »Sikskuin näkös saat sa jälleen min olet minuun tuhlannut, on hyvä, sen että korvaat suusi haastelulla. Siis ala, virka, kuhun sielus pyrkii; ja ollos vakuutettu, että näkös hävinnyt sulta ei, vain häikäistynyt.
"Sano kammariherralle, että hän toisi sinut sisäpalvelukseen, yövartija-joukkohoni. Sinun näkös on mulle mieleen, ja juomaton mies on hyvä olemassa talossa, jos kohta hänen selväpäisyyteensä ei olisikaan muu kuin kuolemanpelko syynä. Palvele siis nyt liki minun personaani, ja saatpa nähdä, että selväpäisyys on runsaasti rahaa antavainen avu".
Kuningas hän tuost' ihan ihmeissään Nyt lausuvi: »malja on sun, Ja vielä sä sormuksen saat tään Kivill' arvokkaimmilla kauneillun, Syvimmälle jos meren syvänteille Yrität sä ja taas näkös kerrot meille». Tytär hellämielinen kuuli sen, Sulosuulla hän pyysi nyt: »Isä, oi, huvi tuo jätä hirmuinen! Hän kesti mit' yksi ei kestänyt; Jos tehtäväks tuon tahdot koiton, Ritar' ottakoon asemiehestä voiton».
Rakastan ma raivoon saakka tähteäni omaa tätä, elon joka ilmausta, maata sydän-sykkivätä. Rakastajan lailla eroon kerran elämästä tästä: ikihyvästit kun heitän, vielä nautin elämästä. Pyhä, suuri Tuntematon, turhaan mulle huntus nostat, tiedän, että kuolen silloin, koska näkös mulle kostat. Siksi painan silmät kiinni, umpiluomin uskon sinuun, rinnoillesi pääni painan, tunnen, että uskot minuun.
Mun huollen näköäni sammunutta tuo liekki kirkas, joka sammutti sen, puhalsi sanat, jotka tarkkaavaksi mun saivat: »Sikskuin näkös saat sa jälleen min olet minuun tuhlannut, on hyvä, sen että korvaat suusi haastelulla. Siis ala, virka, kuhun sielus pyrkii; ja ollos vakuutettu, että näkös hävinnyt sulta ei, vain häikäistynyt.
ah, sielu autuas, mi piilet riemus sisällä, tee nyt mulle tiettäväksi, mik' on sun saattanut niin liki mua. Ja lausu, miks ei tässä taivahassa soi Paratiisin sulosoinnut, jotka niin hartahina alemmissa helkkää.» »Sun kuulos kuolevaisen on kuin näkös», hän vastas; »syystä siitä ei soi laulu, mist' ei myös hymyile Beatrice täällä.
ah, sielu autuas, mi piilet riemus sisällä, tee nyt mulle tiettäväksi, mik' on sun saattanut niin liki mua. Ja lausu, miks ei tässä taivahassa soi Paratiisin sulosoinnut, jotka niin hartahina alemmissa helkkää.» »Sun kuulos kuolevaisen on kuin näkös», hän vastas; »syystä siitä ei soi laulu, mist' ei myös hymyile Beatrice täällä.