United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !


Eipä taida ennen, konsa kuivuu tämän talon nevatVälkähtävät silmät Juhon: »Ei se oikeus aina voita, eikä jälkeen turman, tuhon aina onnen päivä koita! Yöhön tarpeen yön on rotu, viekas, synkkä, tuima tähän. Mies on mennyt, ken ei totu pimeässä näkemähänKuulee ukko kummastellen: Outoa on pojan kieli. Mistä sanat saakin? Kellen haastaa? Vai lie puolimieli?

Hän meille: »Sielut, oi, te näkemähän satuitte tihutyön tään mulle tehdyn, mi riistänyt näin kaikk' on lehvät multa! Juurelle pensaan poloisen ne kootkaa! Laps olin kaupungin, mi Kastajahan ens suoja-isäntänsä, Marsin, vaihtoi: tää siksi sodalla sit' aina kiusaa. Ja jos ei siinä, miss' on Arnon silta, seisoisi enää Marsin patsas, turhan

Onnellinen nytkin äitini, Vuorostaan kun hänkin nukkuvi, Nukkuu nousematta milloinkaan Näkemähän turhaa toivoaan. Dresden 9/4 Kaks asteleepi nyt nuorukaista, Tietysti tyttö ja poikanen, Ihailla kevätmaailmaista He tahtovat, no arvaa sen. Parastaan luonto tehdä koittaa, Maailma kukkii, linnut soittaa; Nuo kaks ei nää, ei kuule muuta Kuin kahta silmää ja yhtä suuta.

Et sure sulkiasi, Yhä lennät löyhyttelet; Sano nyt matkasi minulle, Kunne kuitenki yritit? Menikö mielessä sinulla? Jos ei muuta, jo sanonki, Mistä saat mitatta mettä Elinkautesi imeä. Etkö tullut tuntemahan, Näkemähän neioistani? Sill' on huulilla hunaja, Sillä suu sulinta mettä. Lennä sinne lintuseni, Kule sinne kultaseni; Sieltä saat simoa kyllin, Sieltä määrättä mesiä.

Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon näin korkeahan sulat siipieni, ehätti eestäni nyt vastaamahan: »Pojista taistelevan Kirkon kukaan ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu on armeijamme valoon, Aurinkohon. Siks suotu hälle on Egyptist' ennen Jerusalem tää tulla näkemähän kuin päättynyt on ase-aika hältä.

Hän meille: »Sielut, oi, te näkemähän satuitte tihutyön tään mulle tehdyn, mi riistänyt näin kaikk' on lehvät multa! Juurelle pensaan poloisen ne kootkaa! Laps olin kaupungin, mi Kastajahan ens suoja-isäntänsä, Marsin, vaihtoi: tää siksi sodalla sit' aina kiusaa. Ja jos ei siinä, miss' on Arnon silta, seisoisi enää Marsin patsas, turhan

Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon näin korkeahan sulat siipieni, ehätti eestäni nyt vastaamahan: »Pojista taistelevan Kirkon kukaan ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu on armeijamme valoon, Aurinkohon. Siks suotu hälle on Egyptist' ennen Jerusalem tää tulla näkemähän kuin päättynyt on ase-aika hältä.