United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän meni naimisiin puol' vuott' sitte ja ottaa ny' moision, kun mä tul' takas teidän luo. Mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä sopersi Jeanne: Sinä siis et enää lähde luotani, lapseni? Siihen vastasi Rosalie: En tietenkään, rouva, kosk' mä jo olen kaikk' sitä varte tehny'. Sitten he eivät vähään aikaan puhuneet mitään.
Kun teill' ei enää mitää ole, ei hän sitt' voi velkoj' tehdä. Ootte maksann', hyvä on, mut nyt ette enää maksa, sen mä vain sanon, mä. Ja hyvää yöt' ny' sitt', rouva! Ja hän poistui. Jeanne ei nukkunut lainkaan, siihen määrin saattoi hänet suunniltaan ajatus, että Peuples oli myytävä, että hänen oli lähdettävä sieltä pois, jätettävä tämä talo, johon koko hänen elämänsä oli kiinnitetty.
Lopuksi selitti hän: Niin, kyll' mä ny' oon hyväss' turvass'. En pelkää enää mitää. Sitten joutui hän taas hämilleen ja jatkoi hiljaisemmalla äänellä: Teille mä täst' oon kiitollisuuden velass' kuitenki. Siks' mä en mistää palkkaaka tahdo, en, en. Ja jos ette minust' lainka huoli, niin kyll' mä poiski lähden. Jeanne sanoi silloin: Et suinkaan sinä aio minua ilmaiseksi palvella?
Miksi tuo varovaisuus? kysyi Fredrik itseltänsä peljästyneenä ja tuskin uskalsi hengittää. Sisällinen ääni hänessä sanoi, ett'ei hän ainoastaan sattumasta ollut joutunut tämän tapauksen todistajaksi, vaan että se oli Kaikkivallan tahdosta. Hän ei ollut vielä milloinkaan ennen tuntenut tuommoista tuskaa kuin ny.
Ja hän otti peitteen, tukki vuoteen reunat, korjasi pielukset Jeannen pään alla, vaali entistä rouvaansa, joka itkeä nyyhkytti ja oikein värisi vanhojen muistojen herätessä hänen mieleensä. Vihdoin kysyi Jeanne: Mitenkä sinä tulit takaisin, lapsi raukka? Rosalie vastasi: Totta kai! En maar mä ois' ny' jättänn' teitt' ihka yksin. Jeanne jatkoi: Sytytähän sitten kynttilä, että näen sinut!
"Ei, ei, vaan siksi toiseksi mikä se nyt taas olikaan se, jota provasti saarnoissaan ukoksi kutsuu, se valitusvirsien veisaaja Jer Jer kah, kun en ny muista, vaikka ihan kieleni selällä pyörii," tuumaili Liisa. "Jerikohan se oli," tiesi Maija. "Ei se aivan niin taida olla," intti Liisa, mutta Maija tiuskasi vain: "ole vait', kyllä minä sen tiedän," rykäisi ja ryhtyi toimeen.
Ja kun oli sitten varma siitä, ettei erehtyisi, sanoi Rosalie: Olkaa huolet' ny'! Kyll' mä asian toimitan. Ja samana yönä hän matkusti Pariisiin. Kaksi päivää oli Jeanne pää niin sekaisin, ettei hän kyennyt miettimään mitään. Kolmannen päivän aamuna sai hän pienen kirjeen Rosalielta, joka ilmoitti vain tulevansa, saman päivän iltana, ei mitään muuta.
Onnea matkalle! Ja tulkaa ny' koht' takaisi! Hyvästi, lapsukaiseni! Sitten kuului vielä lyhyt vihellys ja koko tuo vaunujono lähti pyörimään, ensin hiljakseen, sitten sukkelammin ja lopuksi oikein huimaavaa vauhtia. Siinä osastossa, missä Jeanne oli, nukkui kaksi herraa, loikoen kumpikin nurkassaan.
Kello 1/2 9 aikaan hän taas oli ennättänyt saman kivimuurin kohdalle, jossa eräs keski-ikäinen herra ennenkin oli häneltä ostanut lehden, ja juuri kun Joju aikoi ohitse mennä, tuli sama herra jälleen ulos portista. Ostakaa, sööp ny Uusi Suometaar, sanoi poika. Herra hymyili ja osti lehden. Joju riensi rautatien asemalle, joutuaksensa sinne siksi, kunnes matkustajajuna lähtisi.
Hän kyll' tekee tuhmuuksia, mut ei niit' aina tekemään tu'. Sitt' hän menee naimisiinki ja häll' tulee lapsii olemaan ja niit' kasvattaakse pitää häll' olla rahaa. Kuulkaas ny' sitt'. Teidän pitää myydä Peuples! Jeanne hypähti istualleen vuoteessaan: Myydäkö Peuples? Mitä sinä ajattelet? En, sitä en ikinä tee.