United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Veljen nähdessään heti julki jo nuhteli Hektor: "Kunnoton, kaunist' ei ole noin vihapäällä sun olla. 326 Ympäri kaupungin kehämuurin korkean sortuu kansaa kamppailuun, sun tähtesi taistelon liekki saartaa Ilionin; kai moittisit muita sa itse, jos kenen karttelevan vain keksisit taistoa tuimaa. Niinp' ylös, tai pian yhtenä on tuliroihuna Troia!"
Mutta on säysy Akhilleus, ei ole sappea, muutoin solvaus viimeinenpä se sult' ois, Atreun poika!" Noin hoki kansain pään Agamemnonin arvoa polkein Thersites; pian luo jumalainen Odysseus joutui, silmissään tuli tuima, ja lausein nuhteli kiivain: "Thersites, ikilörppö, jos onkin sull' iso ääni, vaikene, kiistelemään mikä kanss' olet valtiahitten!
Hän vapisi siis omankin kohtalonsa tähden, sillä olihan hän äiti. Epätoivossaan nuhteli hän Signeä, ettei hän survaissut veistä sen riettaan rintaan. Mustasukkaisuus lisäsi hänen tuskaansa, ja hän vannoi viimein hirmuisimman valan murhataksensa hänen, jos hän siitä menettäisi oman päänsä pyövelin kirveellä, tahi täytyisi astua elävänä polttoroviolle.
Lempeästi hän nuhteli Cineasta, kun ei tämä ollut ennen käynyt hänen luonansa ja pyysi saadaksensa tehdä hänen hyväksensä jotain semmoista, jota hän sai aikaan. Kun sitten oli suoritettu kaikki nuot puheen alkajaiset, jotka ovat tavalliset, kun kaksi ystävää yhtyy, kysyi Cineas, oliko Britanniasta mitään sanomia tullut. "Ei ei mitään", vastasi Burrhus.
Sillaikaa kuin Gabriel epätoivoisella äänellä tätä puhui, kääntyi Ingrid penkkiin päin ja he todella istuivat siihen. Ingridin kasvot olivat Gabrielin puhuessa ihan muuttuneet ja hänen silmänsä kirkastuivat, kun Gabriel pääsi loppuun. Ai, ai, Gabriel, kuinka olet saattanut? nuhteli hän, voimatta salata onneansa. Gabriel katsahti kummastuneena ylös.
"Ja minun sattui näkemään pitäjän ensimäinen juorupussi", sanoi Hannu, vihasta väristen. "Hannu, Hannu!" nuhteli Sofia poikaansa. "Niin, sinut näki kylän ensimäinen juorupussi ja juorupussin piika", virkkoi yhäti suloisella äänellä Luopion emäntä. "Ja he näkivät, kuinka Inkalan Juho vaivaloisesti astui kotiaan, koska olit puukolla häneltä kuvetta vihlonut.
Tämä kuunteli ja usein hyväili häntä ja lausui hänelle, että hän oli liian rikkiviisas ja liiaksi Kreikkalainen; pilkoillaan hän nuhteli häntä, koska hän muka vaivasi itseänsä joutavilla, ja kummasteli, mitä hän aikoi tehdä uusilla uskonnon havainnoillaan. Tämä oli kaikki häneltä salattu. Hänen oli mahdoton tätä käsittää.
Niin, ennen toden totta olisin ratsastanut paljain säärin kuin vaatettanut itseäni saksalaisten omaisuudella! Teille olen lahjoittanut kaikki, mitä käsiini on joutunut, enkä ole itseäni varten pitänyt sikoläättiäkään!" Niin kovin ja suorin sanoin nuhteli kuningas noita ylimyksiä.
Spenlow nuhteli minua siitä, että ratsastin tomussa; mutta minä en tietänyt mistään tomusta. Minä näin jonkun rakkauden ja ihanuuden pilven Doran ympäri, mutta ei mitään muuta pilveä. Mr. Spenlow nousi välisti seisoalle ja kysyi minulta, mitä minä näköalasta pidin. Minä sanoin, että se oli kaunis, ja niin se todella olikin; mutta se oli kaikki Doraa minulle.
Hänen luonnossaan ilmestyi ihmeen suloinen etevyys, ikäänkuin olisi hän havainnut itsessään voimakkaamman ja etevämmän luonnon; ja hänen äitinsä sai myöskin rohkeutta pikkusen pojan järkähtämättömästä pelottomuudesta, hänen uhkeasta miehuudestaan. Uskontokin tuli lohdutuksinensa. Helena ajatteli Häntä, joka oli kuollut hänen tähtensä; hän nuhteli itseänsä heikkoudestaan.