United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne oli Nivalinkanen sitten kysellyt Schyvallilta, ja ne olivat hänellä nyt pää-valttina käsissä, millä pääsi valmistamaan Taaville aivan ratkaisevan puhdistuksen. Schyvall taisi nimittäin täsmällensä ilmoittaa ajan, ja hän oli nähnyt todistaja Horosen venheen jo rannassa.
Tuomarikaan ei asu täällä, kuulen ma; jos hänelle tänä yönä vielä saan viestin, niin on jo hyvä sekin. Mutta nyt kertokaa tarkoin koko juttu, että saamme perustusta pyyntöömme". Ja Schyvall alkoi kertomuksensa, Nivalinkanen veti muistikirjan taskustaan, rovasti kuunteli ummessa silmin, Timon ja Lotan silmät taas olivat kiintyneet kertojan kasvoihin.
"Ette ensikertaa sitä kulkenut! Milloinkas ennen?" kysyi rovasti. "Noin kuusi viikkoa takaperin". "Elokuun toisena päivänä iltasella?" virkahti Nivalinkanen. "Aivan niin! Elokuun toisena päivänä. Mutta " "No siinähän on miehemme!" huusi rovasti. "Siinä ensimmäinen selkeyden säde tähän mustaan murheesen", sanoi Timo. Lotta hyrähti itkuun, mutta ilosta itki hän nyt.
"Kyllä ne tohtorit usein vaan pahentavat taudin". "No sitä en tiedä, mutta apulainen tuli ja tuli minun seurassani. Kirkolla erosimme, hän meni kappalaista tervehtimään ennenkuin " Nivalinkanen keskeytyi, sillä toinen vieras ajoi pihaan. "No mutta tuossahan tulee rovasti rovasti itse ihan todella!" huusivat Timo ja Lotta kohta, kun katsahtivat akkunasta.
Lavea tämä tosin oli, mutta kerrottavat taitamattomasti valitut: joutavanpäiväisiä todistuksia oli kyllin kyllä, mutta tuo tärkeä mykkä todistaja, kello, oli poissa. Vasta pöytäkirjat luettuansa oli siis Nivalinkanen tullut tietämään, että Joosepin murha taikka tapaturmainen kuolema melkein tietysti oli tapahtunut kello neljännes yli kymmenen aikaan.
"Mutta, ettekö, herra rovasti, tavannut Schyvallia?" kysäsi kohta Nivalinkanen; "hän on tullut ja on parhaallaan kirkolla". "Tullutko?" virkahti rovasti. "En minä ole häntä tavannut. Vai on hän viimmeinkin tullut. Tiedättekö milloinka hän tuli?" "Tottahan sen tiedän, kun yhdessä vast'ikään tulimme. Hän poikkesi kappalaista tervehtimään, ja sanoi kohta tulevansa isoon pappilaan".
"Eihän Taavi teitä ole murhannut", sanoi Lotta pyyhkien silmäänsä "voi mitä puhun, höppänä eihän sitä ole luultu, vaan teitä on luultu Joosepiksi, joka samana iltana löydettiin kuolleena". "Ja kuka se Jooseppi on?" kysyi Schyvall. "Minä ehdottelisin", sanoi nyt Nivalinkanen, "että herra Schyvall laatii kokonaisen kertomuksen tästä asiasta, siten paraiten selviämme kaikista kysymyksistä".
Samana toisena markkinapäivänä, jolloin Hovilainen kukistui sekä sairauden että syytöksen alaiseksi samana päivänä pääsi toivo taas eleille Hannulassa, toivo joka tällä kertaa ei ollut väikkyvä virva, vaan joka hetkestä hetkeen sai lisäystä ja vakavuutta. Se herra joka Annaa oli säikähyttänyt hänen pakopuuhassansa ja nyt tuli Hannulaan, esitteli olevansa lakitiedetten kandidaatti Nivalinkanen.
"Tämä herra on lakitieteen rohvessori Nivalinkanen, joka hyväntahtoisesti on ottanut Taavin puolustuksen asiakseen", esitteli Timo. "Lakitieteen kandidaatti", oikasi Nivalinkanen hymyillen ja pudisti rovastin kättä. "Täällä on tosiaan tapahtunut sangen ikäviä asioita minun poissa ollessani", sanoi rovasti huoneesen astuessaan.
Kaikki kolme nyt astuivat pihalle vastaan-ottamaan. "Hyvää päivää taikka hyvää iltaa oikeastaan, pitkän ajan perästä taas", sanoi rovasti, astuttuansa yksi-istuisesta kiesistään ja kätteli isäntäväkeä. "Hyvää iltaa, hyvää iltaa, ja tuhannesti terve tulemasta taas kotimaille!" sanoivat Timo ja Lotta. Nivalinkanen seisoi pihalla.