United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mylläri oli toimelias mies, varustettu erinomaisilla juttelu-lahjoilla. Nimismiehen palvelijat, joita huvitti aina olla korvat höröllään, kun joku kauan viipyi nimismiehen luona, kuulivat sinä iltana myllärin leikkisän suun parkuvan hyvinkin vakavalla tavalla. Isäntärenki sanoi suu hymyssä: »Niin se on, Mylly-Masa-parka, ei sitä tässä meidän talossa autakaan ketun juonet.»
»Nyt minä näen Kaikkivaltiaan sormen!» sanoi hän väräjävällä äänellä. »Menkää, paljon kokenut mies, renkitupaan ja käskekää valjastaa hevonen me lähdemme nimismiehen luo.» Hauta avattiin vielä samana päivänä. Vainajan takaraivosta, hiussykerön alta, löytyi vankka kuusituumainen rautanaula. Se oli isketty suoraan aivoihin ja niin syvälle takaraivokuoppaan, että sen kanta vain vaivoin keksittiin.
Ei tässä mitään vaaraa ole, hyvä rouva, vakuutteli nimismies hyvänsuontoisesti! pikkunen tora vaan ... nuori herra vaan vähän pikastui... Se ei merkitse mitään ... ei yhtään mitään. Epävarmaa on, rauhottuiko Svenonia rouva nimismiehen vakuutuksista; huokaillen hän lähti takasin taloudellisiin toimiinsa.
Siis kuulkaa nyt esitykseni: Ellette auta minua nimismiehen käsistä karkuun, niin eipä tarvinne sanoa, mikä siitä seuraa. Voitte sanoa vaimollenne, että hän vieköön ylisille aviovuoteenne ja teettäköön yhden maattavan vuoteen, sillä Rytilä ei tule näkemään mies-isäntää, ennenkuin velivainaanne poika on ajanut hiiteen isänsä surmaajan perheen".
Mikko käveli nimismiehen rattaitten vieressä ja kertoi, että ei hän olisi tältä Kustaalta hakenutkaan saatavaansa, mutta kun se oli häntä niin hävyttömästi haukkunut erään kerran tässä kesällä, kun hän, siitä »vain kauniisti muistutti». Hän suuttui ja pani hakemukseen.
Niin, te olette oikeassa; meillä on suurempi syy toivoa, että totuus tulee ilmi hänen kauttansa. Laamanni heläytti kelloa ja sanoi sisäänastuvalle palvelijalle, että hän käskisi nimismiehen tulla ylös.
Jalkapatikassa marssien saavuimme vihollisia kohtaamatta seuraavana päivänä Saltviikin kirkolle, jossa poikkesimme nimismiehen taloon. Nimismies lähti vielä saman päivän iltana hevosellaan kyyditsemään meitä Sundin pitäjän Hultan kylään.
Ellalta ei tullut siihen vastattua muuta kuin katsellen sivuillensa: »Täällä on sellainen siivo, ettei tahdo kulkemaan päästä.» Aivan kuin hän olisi tahtonut saada nimismiehen huomion kiinnitetyksi akkaväen puuhiin. Huolimatta siitä sanoi Grönberg. »Oletpa kotona. Pane vaatetta päällesi ja lähde minun mukaani.» »Mihin nyt?» »Sinne meille vaan.» »Mitä nimismiehellä nyt...?»
Muutoin olisi hän varmaankin ollut nimismiehen puolella, sillä eihän koira koiran hännälle polje ja herrat aina vetävät yhtä köyttä. "Kuolipa sitte samaan aikaan entinen kirkon kuudennus, Väinölän vanha äijä. Heti pidettiin kirkonkokous, jossa pastori pitäjän miehille esitteli minut kuudennusmieheksi. "'Hän, tämä Matti Koskela', puhui pastori, 'on siivo ja viinaan menemätön mies.
Lukkarin matami tuli istumaan nimismiehen rouvan lähelle, ja rouva rupesi nyt onnittelemaan matamia, joka oli kasvattinsa saanut sukukartanon emännäksi. »Kyllähän niin, onni meidän kasvattejamme on seurannut», myönsi matami. »Pekkokin on nyt sinaatissa virkamiehenä, ja sinaatista hän aikoo naidakin. Tuo neito tuossa on meidän Pekon morsian.»