United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Laske rahat tuohon penkin päähän", sanoi noita, joka nyt mielestään oli kylliksi nöyryyttänyt Nevalaista. Tämä teki niinkuin noita vaati. Malla puhalsi nyt valkean puoleksi sammuneihin hiiliin, pani kattilan tulelle ja kaatoi kattilaan ruskeata vettä. Kohta kohosi siitä höyry. Noita tirkisteli höyryyn, kohotteli kumpaistakin kättänsä kattilaa kohden ja jupisi itsekseen.

Tämä mies, joka oli saanut äsken kärsiä hovilaisten väkivaltaa, oli Venäjän Karjalasta kotoisin. Hän oli jonkun aikaa sitten muuttanut Suomen puolelle, täällä harjoitellut pienoista kauppaa ja koonnut itselleen pikku omaisuuden. Hän oli erittäinkin oppinut kunnioittamaan Nevalaista tämän vilpittömän ja tasaisen kohtelun takia.

Horman Malla kohotti kätensä Nevalaista kohden ja lausui kähisevällä äänellä: "Nyt ei noita sinua auta. Varo itseäsi! Ennenkun kolme päivää on kulunut, saat minut nähdä." Malla astui ulos. Sipo heittäysi voimatonna rahille ja pyyhki kädellään kylmät hikihelmet otsaltaan. "Pyrintöjeni perille päästyäni tämä vastus nyt tuli eteeni", jupisi Nevalainen, kun hän noidan mentyä oli vähän tointunut.

Hänessä kyti sammumaton viha Nurmeksen talonpoikia ja etenkin Nevalaista vastaan. Jalomielisyyden kilpailu. Tämän onnettoman retken johdosta oli Sipo Nevalaisen mieli käynyt entistään katkerammaksi ei ainoastaan hovilaisia, vaan läheisempiäänkin kohtaan. Hän oli menettänyt luottamuksensa ihmisiin ylipäänsä. Karjalaista ja Turuista hän kohteli halveksivasti.

Yrjö Sormuisen sovinto Sipon kanssa oli pintapuolinen; hänen sydäntään kalvoi ainainen kateus enemmän arvossa pidettyä Nevalaista kohtaan, ja nyt hän hiljaa ja varovasti puhalteli kytevää tulta.

"Sinä olet luvannut pyyntööni suostua", lausui noita pitkään. "Senhän olen jo sanonut. Puhu suusi puhtaaksi", kehoitti Sipo malttamattomasti. Noita astui pari askelta lähemmäksi Nevalaista ja sanoi Sipoa hellästi silmäillen: "Pyyntöni on että minut nait." Nevalainen kavahti; hän ei tiennyt, pitikö hänen uskoa korviansa.

Arnkijl istui tien sivussa vaikeroiden vammastaan; ainoastaan Björn ja yksi renki kykenivät enää ahdistamaan Nevalaista. Hevoset olivat notkossa käyneet levottomiksi nujakasta ja lykänneet kärryjä takaperin.