United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !


Monin paikoin kaksi miriä tappeli samasta kartanomaasta, jota he yhtä hyvällä tai huonolla oikeudella vaativat itselleen. Mitä Stolypinin agraariuudistus neuvostohallitus kumosi sen päätöksellään 5 p:ltä huhtikuuta monivuotisella työllä oli vaivalloisesti saanut luoduksi, tehtiin melkein kaikkialla keväällä 1917 taas tyhjäksi.

Sentähden neuvostohallitus 27 p. maaliskuuta päätti, että oli perustettava riippumaton Puolan tasavalta. Väliaikainen hallitus tunnusti kahta päivää myöhemmin Puolan tulevan riippumattomuuden, käski perustuslakia-säätävän kokouksen kokoutua Varsovaan ja lahjoitti vapaalle Puolalle Galitsian ja Posenin.

Säikähtynyt neuvostohallitus kääntyi apua pyytäen vastustajiensa, bolshevikkien puoleen. Joka niiden johtajista vielä istui vankeudessa, vapautettiin. Trotski innostutti Pietarin työläisiä taisteluun vastavallankumousta vastaan ja vei heidät juoksuhautoihin kaupungin ulkopuolelle.

Sitä vastaan neuvostohallitus pani vastalauseensa ja vaati, että ulkoministeri Miljukov heti oli erotettava. Kun se kiellettiin, niin Tsheidse kutsui avuksi työläispataljoonat. Toukokuun 3 p: ne hyökkäsivät kaupungille, saarsivat Marian-palatsiin kokoutuneet ministerit sinne ja osoittivat huutaen, häväisten ja ampuen kaduilla mieltänsä maailmanrauhan hyväksi.

Huolestuneena ilmoitti hänelle siellä ministeripresidentti 24 p. maaliskuuta, että neuvostohallitus ei ollut hyväksynyt hänen nimitystään ja oli vapauttanut hänet myöskin Kaukasian armeijan päällikkyydestä.

Jo maaliskuussa, kun neuvostohallituksen "päiväkäsky n:o 1" alkoi tehdä tuhoisaa työtänsä, ylemmät upseerit pelkäsivät, että armeija ei voisi estää pohjoisrintaman murtoa ja saksalaista hyökkäystä Pietaria vastaan. Neuvostohallitus puolestaan epäili monenkin kenraalin valtiollisia mielipiteitä ja vaati Gutshkovilta niiden erottamista.

He alkoivat panna täytäntöön "päiväkäskyä n:o 1", eivät enää tervehtineet esimiehiänsä ja valitsivat sotamiesvaliokuntia. Ei auttanut, että neuvostohallitus ministerien mitä vakavimman huomautuksen johdosta vanhaan tsaarinaikuiseen tapaan selityksellä osaksi kumosi antamansa määräyksen: sotamiesvaliokuntien tuli ryhtyä vain valtiollisiin ja taloudellisiin toimenpiteisiin, mutta ei sotilaallisiin.

Neuvostohallituksen käskystä ruhtinas Lvovin kabinetti antoi brittiläiselle hallitukselle jyrkän vastalauseensa sen johdosta, että Venäjän kansalaiselta näin riistettiin hänen vapautensa. Siitä syystä Bronstein sai matkustusluvan ja saapui pian Leninin jälkeen Pietariin. Neuvostohallitus oli siitä kovin hyvillään ja Pietarin työväestö voitostaan innostunut.

Ei kenraali Russkinkaan luotettavuus, vaikka hän oli pettänyt tsaarin, näyttänyt neuvostohallituksen mielestä olevan aivan taattu. Toukokuun 9 p. hänen täytyi Gutshkovin käskystä luovuttaa pohjoisrintaman armeijan ylipäällikkyys kenraali Dragomiroville. Sotajoukonjohtajien valtiollisen mielialan valvomiseksi neuvostohallitus lähetti komissaareja rintamalle.

Neuvostohallitus piti kuitenkin veljeilemistä rintamalla sangen hyödyllisenä valtiollisessa suhteessa, koska saksalaiset sotamiehet siten voitaisiin saada kannattamaan monarkian kukistamista Saksassa. Kiihoitus oli vain järjestettävä ja erityisiä paikkoja toverillista yhdessä-oloa varten laitettava. Toukokuun 11 p.