United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä ja kolmekuukautisen vankeuden tuomiolla pääsi naulaseppä pahemmista seurauksista. Ennenkuin vielä oli kolmatta askeltakaan astunut vankihuoneen ovelta, vietiin hän siis takaisin koppiin ja sai istua siellä lainmukaiset kolme kuukauttansa. Taas oli kolme kuukautta kulunut. Oli Kesäkuu, enpä varmaan tiedä, mikä päivä lienee ollut. Kunnon János-konstapeli taas päästi vankinsa valloilleen.
"Eläköön vapaus!" huusi hän, haarikkaansa kohottaen, ja odotti, tokko naulaseppä hänen kansaan rupeaisi kilistämään. Tätä ei tarvinnutkaan kauan odottaa, ja myös eläköön-huudon matki vieras niin hyvin, kuin hänen kangerteleva kielensä salli. "No nyt ehdottakaa tekin joka malja;" tämän tämmöisen kavalasti keksityn kehoituksen toi nyt konstapeli esiin.
János-konstapeli toi kanteen esiin ja oli kovasti pahoillansa siitä, koska laiha, mustaverinen herra ei tuominnutkaan, niinkuin oikeus ja kohtuus olisi vaatinut, tuota uhkarohkeata teiliin, vaan ainoasti käski uudestaan viedä hänet tyrmään kolmeksi kuukaudeksi istumaan. Marraskuun 3 p. päästettiin vähempäin valtiollisten rikosten tähden vangitut vapaaksi, niissä myös meidän naulaseppä.
"Mutta, Herran tähden, kuinkas minun sitten tulee sanoa?" "Sinun olisi pitänyt sanoa: 'Eläköön tasavalta! Eläköön vallankumous!" Naulaseppä vielä kerran kerrotti itselleen nämä sanat ja lupasi ne oppia, jonka perästä nöyrällä kohtaloonsa-tyytymyksellä antoi viedä itsensä takaisin pimeyden valtakuntaan.
Naulaseppä arveli, ajatteli, raapi nenäänsä, raapi korvaansa, raapi koko päätänsä, ja viimein, ikäänkuin hänessä tuli olisi polttanut, huusi "Eläköön Schlimak-mestari!" Konstapeli säikähtyi tästä keksinnöstä. Selvän selvähän oli, että Schlimak-mestari ei voinut olla muu kuin jonkun ruuti-salaliiton päällikkö.
Samoin, kun mainitsemme, että tuo toinen mies, jota tämä niin luulokkailla silmillä katselee, on eilen Wienistä tullut naulaseppä, niin saattaa jo siitäkin jokainen arvata, hänen olevan niitä, joihin onni on seljin kääntynyt ei ainoastaan senvuoksi, kun János-konstapeli häntä niin luulokkailla silmillä katselee, vaan varsinkin siitä syystä, kun hän Unkarinmaalle on tullut itseänsä muka naulojen takomisella elättämään, jota konstikasta ammattia täällä mustalaiset harjoittavat miehissä jok'ainoan kyläraitin päässä.
"Kukas tuo Schlimak-mestari on?" kysäsi lihava, verevä herra ankarasti. "Ei mitään muuta, korkea-arvoinen herra," vastasi peljästynyt naulaseppä, "kuin entinen mestarini, hyvin kunnollinen naulaseppä, jonka luona neljä vuotta olin työssä ja luultavasti vieläkin olisin, jos ei emäntä aina niin olisi piessyt minua." "Se ei voi olla mahdollista", päätti lihava, verevä herra.