United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !


Oliko hän sinun vertaisesi? Eipä hän ole papin tytär, vaan palvelija niinkuin minäkin, väittelin minä. Ja koska hän minuun suostui, niin tottapahan hänelle kelpaan. Siitä kiihtyi isännän kiivaus. Hän tempasi piiskan naulalta ja loiskautteli sitä lattiaan. Tästä sinulle annan, jollet lupaa luopua tytöstä! Enkä eroa hänestä eikä hänkään minusta, vaan liitymme yhteen!

Kun tuli Kojon kotihin Kojon määlle korkialle, Otti miekan orren päästä, Saip' on naulalta sapelin, Kysyi mieltä miekaltansa, Sapeliltansa sanoja: "Syötkö liikoja lihoja, Juotko verta joutavata?" Miekka mietti syöäksensä, Sanoi juovansa sapeli.

"Minä en aijokaan tehdä mitään, jos te vain suostutte helpoittamaan tavaranne", vastasi Robert. "Pastori on hullu!" tiuskasi kauppamies yhä enemmän kiihtyneenä. "Luuletteko että kukaan järjellinen ihminen suostuu syöksymään perikatoon sillä lailla? Kuitenkin voin, tehdäkseni pastorille mieliksi, helpoittaa sokerin ja kahvin hintaa 5 äyriä naulalta; Mutta enemmän en voi tehdä."

Sitä peri-aatetta etsiessäni, jonka mukaan liha oli paistettava kypsäksi, mutta ei palaneeksi, tutkin itse kokkikirjaa ja näin siinä neljänneksen tuntia määrätyksi jokaiselta naulalta, johon ehkä neljännes oli lisättävä. Mutta jonkun kummallisen onnettomuuden kautta tämä perus-aate aina petti meidät emmekä koskaan keksineet mitään keskikohtaa raakuuden ja tuhan välillä.

Minulla oli lupa ottaa avain naulalta ja mennä hänen huoneesensa silloinkin kun hän itse oli poissa kotoa. Jos minä silloin näin hänen viulunsa riippuvan virittämättömänä ja hoitamattomana seinällä, niin tiesin että asiat olivat huonolla kannalla, ja että hänen oma tilansa oli aivan samanlainen kuin hänen viulunsa.

Pappilassa istui piika kyökissä ja itki katkerasti, sillä se kelpo hanhi, joka piti laitettaman päivällispaistiksi, oli varastettu naulalta kyökin porstuasta, jossa se oli kiikkunut möyreyntymistä varten kylmässä. Sekä kirkkoherran että hänen rouvansa täytyi mennä kyökkiin, lohduttamaan uskollista palkollista ja vielä heidän siellä viipyessä, tuli sinne postintuoja kirjeillä ja sanomilla.

Hän oli jo ajoissa myönyt kaiken kahvivarastonsa polkuhinnasta naapuripitäjän kauppamiehelle siellä ei ollut liike vielä aivan laajalle levinnyt ja pannut puotinsa ikkunaan ilmoituksen, että »valmiiksi paahdettua ruiskahvia on myötävänä 10 pennillä naulalta». Turhaan, sillä kuka hullu nyt enää ostaisi ulkomaan sotkuja, kun parempaa kahvia kasvaa oma pelto, kotipelto.

Niin... myöhästyin ja sain maksaa kolmekymmentä penniä naulalta... Entäs hinta muista pienistä! Pitihän ostaa voitakin markka kymmenen penniä huonoimmastakin. Ja kalliista hinnasta sitte lasten varaksi yhtä ja toista, sillä lasten mielessä on yhtä monta makua kuin kissan kielessä, jotta pitää olla monta lajia: jota useampia, sitä parempi heistä. Etkö usko sitä? Annaliisa. Miks'en uskoisi? Mari.

Kauvan miettimättä otin sen naulalta alas, puhdistin puitteet oikein kauniiksi, kirkkaiksi ja loistaviksi ja pujahdin, taulu vaipan alla, tuota pikaa kadun poikki. Tultuani isoon, komeaan palatsiin, kävin hyvin levottomaksi ja raskaaksi mieleltäni, ja olipa vähällä että olisin kääntynyt takaisin, kreiviä puhuttelematta.

Te osaatte ruotsia ja tahdotte puhua ainoastaan ruotsia. Te olette sivistynyt gentlemani. Teistä on huoli pidettävä. Teillä on hyvä tulevaisuus. Tämä tuhma kansa ei teitä ymmärrä, sen kuulin kyytimieheni kertomuksesta. Se rakkari! Niin oikein, tämä kansa ei ymmärrä minua. Vaan suottehan anteiksi, jos ma pistän tuolta naulalta housut jalkaani. Oikein, siveä herra, te teette oikein.