United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin, juuri tämän katastrofin viimeisimmällä hetkellä, oli hänen tiellensä sattunut Natalia Feodorovna ja Vasili. Suureksi ihmeekseen Hannes nyt näki, että Hinkin edustamalla ja hänen omassa sisimmässä sydämmessään piilevällä kumoushengellä oli vastineensa maailmassa, että se oli siellä jo valmiiksi opiksi muodostunut ja ikäänkuin häntä odottamassa.
Hän osoitti Agrafena Petrovnaa, joka oli hatussa ja sadenutussa ja ystävällisen arvokkaasti, hiukan hämillään kumarsi kaukaa Nehljudofille, tahtomatta tätä häiritä. Haimme sinua joka paikasta. Tähänhän minä nukahdin. Kuinka iloinen olen että sinä tulit, toisti Nehljudof. Aloin kirjoittaa sinulle kirjettäkin, sanoi hän. Todellakin? sanoi Natalia säikähtäen. Mitä sitte?
Natalia Ivanovna huokasi. Onhan muitakin keinoja paitsi avioliittoa. Mutta minäpä luulen että se on paras keino; ja sitä paitsi se johtaa minut siihen maailmaan, missä voin olla hyödyllinen. En luule, sanoi Natalia Ivanovna: että sinä voisit tulla onnelliseksi. Ei kysymys olekaan minun onnestani.
Mutta suo anteeksi, Martin Petrovitsh, jos sanon suoraan: vanhin tyttäresi Anna on ylpeä rouva, se on tunnettu asia, ja sutenapa tuo katsoo nuorempikin..." "Natalia Niholajewna!" keskeytti Harlow. "Johan te nyt! Ettäkö he?... Minun tyttäreni?... Ja ettäkö minä... Ettäkö he eivät olisi kuuliaisia? Eiväthän he ole unissaankaan... Vastaan panna, niinkö?
Jälkimäinen tunne oli voimakkaampi ja hän päätti mikäli mahdollista vaikuttaa veljeen, että hän luopuisi aikeestansa, vaikka Natalia kyllä tiesikin kuinka vaikeata se olisi. Toinen asia, maan antaminen talonpojille, ei koskenut häntä niin läheltä; mutta hänen miehensä oli sensijaan asiasta hyvin kiihkoissaan ja vaati häntä vastustamaan veljeä.
Voi mitä minä äsken näin, sanoi Nehljudof kun muisti äkkiä, tuon toisen kuolleista vangeista. Kaksi vankia on tapettu. Kuinka niin tapettu? Niin vaan tapettu. Heitä kuljetettiin tässä kuumuudessa. Ja kaksi heistä kuoli auringonpistoon. Mahdotonta! Kuinka? Nytkö? Ihanko äsken? Niin ihan äsken, minä näin heidän ruumiinsa. Mutta miksi ne tapettiin? Kuka tappoi? sanoi Natalia Ivanovna.
Natalia Ivanovna ajoi heti äitivainajan vanhaan kortteeriin, mutta ei löytänyt täältä veljeänsä, ja saatuaan tietää Agrafena Petrovnalta hänen muuttaneen hotelliin, läksi sinne. Likasenlainen vahtimestari tuli häntä vastaan pimeässä, raskaanhajuisessa, päivinkin lampulla valaistussa käytävässä. Vahtimestari ei sanonut ruhtinaan olevan kotona.
Mitään Vasilejä tai Natalia Feodorovnoja ei ollut, eikä edes erämaan kaukaisena kangastuksena luvannut tulla.
Aijotko nyt todellakin kolmannessa luokassa, sanoi Natalia Ivanovna, kun Nehljudof pysähtyi III:nen luokan vaunujen eteen ja työmies ja Taras menivät sinne. Niin, minun on mukavampi, kun olen Tarasin kanssa yhdessä, sanoi hän. Niin, ja kuuleppas sitten, lisäsi hän, Kusminskissa en vielä ole antanut maata talonpoikien haltuun; jos kuolen, niin sinun lapsesi perivät.
Mutta heti kun juna oli lähtenyt, mietti Natalia jo kuinka hän ilmoittaa miehelleen keskustelunsa veljen kanssa, ja hänen kasvoihinsa tuli totinen ja huolestunut ilme. Ja samaten oli Nehljudofinkin, vaikka hän sisarta kohtaan tunsi kaikkein parhaimpia tunteita eikä mitään häneltä salannut, nyt vaikeata ja kankeata olla hänen seurassaan ja teki mieli pian päästä hänestä.