United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kovaksi onneksi on minun omatuntoni vaskesta ja kykenemätön käsittämään niitä suuria hyväntekoja, joita olette majesteetille ja meille osoittanut. Tahdon tehdä teille erään ehdotuksen, herra kreivi. Heittäkää naamari pois sillä minua ei teidän kumminkaan onnistu pettää ja puhukaamme kerrankin suoraa kieltä!
Puhkeisiko eroon rakkaus murheenkukkaseksi nyt jäähyväisten pahteisessa ilmassa? Toki, hänessä vaan aina ja levotonna aatokseni väikkyy, ehkä näyttääkin toista katsantoni komea rauha. Hän ei ansaitse helleyttä, jota lapsikas sieluni hengittää häntä kohtaan; kylmä on hänen sydämmensä. Ja mikä tuo kunnioituksen naamari hänen kasvoillansa?
Näette, 'tuo syvästi tunnettu tarve saada uskonnon-vapautta' mikä sekään on muu kuin naamari, jonka alla piilee pahan luonnon halu päästä kaikista siteistä vapaaksi. He eivät huoli mistään uskonnosta, se mieli heillä perillä on, pyrkivät vaan päästä aina rohkeammin rääväämään kirkkoa ja jumalisuutta vastaan". "Niin se on.
Ja ylihuomenna on naamiaiset kreivi Tessinillä, ja kuninkaalliset tulevat sinne, sen on eräs kamarineitsyt sanonut Loviisalle eilen. Lupaako kreivi viedä minut naamiaisiin? En, pienoiseni, sitä en voi luvata. Minkätähden ette? Sinne tulee vain hoviväki ja muutamia valtiopäivämiehiä. Mutta jos minulla on naamari niinkuin kaikilla muillakin? Ei sittenkään. Sinä olet jo iso tyttö.
Onni ja ilo näyttivät jälleen virkoavan eloon tässä itämaisessa taikalinnassa ja jos joku olisi sanonut, että kaikki tämä onni oli hiedalle rakennettu, että tämä ilo oli vain naamari, joka peitti kylmiä itsekkäitä tarkoituksia kuka olisi sitä uskonut? Mutta ilman totuutta ilman totuutta kaikessa ei ole olemassa todellista onnea, ei mitään puhdasta iloa, ei purppurassa eikä sarkatakissa.
Naamari kasvoilla vielä!... Mitä tuo merkitsee? Nyt ymmärrän... Hän ei tahdo ylvästellä kauneudellaan. Niin, siinä selitys.» Hänen arvonsa kohosi yhä silmissäni. Siis vielä odotus tarpeen. Mutta se ei enää kauan kestänytkään. Hän otti jo naamarinsa pois... Päätäni pyörrytti... Se tärkeä hetki lähestyi.
Kysyit miten Nydian sain?» »Niin.» »Niin, näes, Stafyla orjattareni muistathan Stafylan, Niger?» »Kyllä, tuon karkeatekoisen naikkosen, jonka kasvot olivat kuin koomillinen naamari. Kuinka hänet unohtaisin, Pluto soikoon, jonka orjattaria hän epäilemättä tällä hetkellä on.» »Vaiti, lurjus! No niin.
Ja samalla on naamari yhä löyhemmässä petollisten otsalla, sanottakoon heitä sitten valtioviisaiksi tai yksityisiksi onnenonkijoiksi. Meidän päivinämme olisi Torsten Bertelsköld, jos ei suorastaan mahdoton, niin ainakin helposti paljastettu. Ellei hän olisi Talleyrand, virkkoi kapteeni Svanholm vähän pilkallisesti.
Niiden tuijotus oli niin eriskummallinen, liikkumaton, hirvittävä; hänen kasvojensa muista osista oli tykkönään kadonnut kaikki hengen-ilmaus, kaikki huomattava elo ja liikunto. Ne olivat hengetön, eloton naamari valkea paperi. Kauhun huudolla hän katsahti siihen, mihin hän näytti tuijottavan, vaan ei voinut muuta nähdä kuin tuon tuntemattoman vieraan seisovan keskellä lattiaa vierashuoneessa.
Olin näissä ajatuksissani istunut kauan aikaa, ehkäpä lienen sillä välin torkahtanutkin, kun huomasin sen ajan jo aikaa sitten tulleen, jolloin naiset ottavat naamarinsa pois, kauniimmat ensin, rumimmat viimeiseksi. Riensin nyt sykkivin sydämmin saliin. Harvalla oli enää naamari kasvoilla. Minä katselin ympärilleni, silmäni etsivät häntä... Kas tuolla hän on ovenpielessä! »Mitä?