United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sitä ei tarvitse teidän tietää, se on aivan sama saaliillenne kuin sitä ette kysykään ja vielä paljon helpompi hengellenne. Minä pääsen taluttamatta sitten, kun minä lähden, ja vieras tietää talosta lähteä, kun on tietänyt tullakin. Minulla ei ole kiirettä koskaan, enkä myöhästy mistään.» Muori löi jäsäytti vihasesti ovea kiinni ja lausui mennessään, että
Sinä olet aina iloinen ja ystävällinen, minä tänlainen pahaluontoinen, ylpeä ELLI. Ei, Anna, et sinä ylpeä ole, suotta ne sinua siitä moittivat. Toisin täällä tuulee, toisin ämmät luulee. ANNA. Mene nyt, Elli, ettet vallan myöhästy. ELLI. Ja kuinka kauvan saan olla? ANNA. Ole niin kauvan kuin tahdot vaan. ELLI. Niin kauvan kuin tahdon vaan! Kiitoksia, tuhansia kiitoksia!
"Se ei ole mahdollista!" huudahti Sven vastahakoisesti. "Vastahan tähän istuimme!" "Kyllä, poikani, se ei ole ainoastaan mahdollista, vaan myös varmaa", vastasi Ester, "kiiruhdahan nyt, ett'emme myöhästy."
MAIJU. Niin, ei siihen olisi paljo tarvittu. Saatte uskoa. TEUVO. Mutta meidän täytyy nyt kiirehtiä, ettemme myöhästy. Tunti aikaa vaan enää. MAIJU. Taivas! Niin, tunti aikaa vaan enää. TEUVO. Minä lähden toimittamaan asioita. Tulkaa te ajoissa junalle, vai poikkeanko noutamaan? MAIJU. Ei, ei, paremmin pääsen täältä pujahtamaan yksin. TEUVO. Sitä juuri arvelin. Hyvästi nyt sitten niin kauvaksi.
Ja vaikka Sakari yösaarnassansa olikin, ei tosin kieltänyt, vaan hieman epäillyt suomenkansan jalkauskon pätevyyttä, niin kirkastui hänelle, uskon miehelle, nyt sekin usko, niin että hän siinä juostessaan todisti: »Herran antamissa juoksujaloissa meillä on kilvoitusapu ja joutu, niin että emme portilta myöhästy, ja jaloissa meillä on myös pakoapu ja pelastus syntiä, päälle karkaavaa Saatanan härkää ja Beliaalin loppua, sekä sitä meidän kauhiaa liika-viisauttamme vastaan.»
Mutta jos sill'aikaa tulisi lähtö ... jos ei enää tavattaisi, niin olenhan tehnyt jotakin minäkin ... uhrannut jotakin ... eihän se iso ... enemmän kuin muukaan, mitä minä ... mitäs minä olisin osannut, mitätön ja taitamaton ... en ole kyennyt elämään isänmaalleni ... jos voisin kuolla. Olisinhan edes jotakin ... niin no, hyvästi nyt sitten! Ei nyt olla alakuloisia ... mene nyt, ettet myöhästy...!
Josu oli tullut kotiin päivällistunniksi; hän katseli Topiaan puuhaa, sormellaankaan ei auttanut, sanaakaan ei sanonut. "Lähde jo, ett'et vaan myöhästy ja mene Vanhan kirkon kautta ja käske tämän talon uusi isäntä tulemaan tänne hevosella, niin viemme kirstun asemalle." Josu lähti. Topias katsoi akkunasta hänen peräänsä ja näki hänen pyyhkivän silmiään nenäliinalla.