United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, petä *sinäkin*; yks mulla on toveri, jok' ei ole uskoton. »Sydämen sadun» Lind kai sepittää, min lemmen tuhois merten myrskysää, maanmiehensä hän lemmelleen on uhrannut, ei tunteitaan hän ole millään tuhrannut! Tää, herra Falk, on kaikille jo sietämätöntä. Me emme saman katon alle sovi; ma pyydän, muuttakaa, on auki ovi kumartaen, rouva Halmin ja vieraiden mennessä sisään.
Niin tuli eräänä päivänä tuokin välttämätön sana sanotuksi. Johannes oli juuri valittanut, että alituinen sähkökellojen kilinä häiritsi häntä hotellissa. Rouva Rabbing sanoi silloin aivan luonnollisesti ja teeskentelemättömästi: Muuttakaa minun luokseni! Täällä te ainakin saisitte rauhassa kirjoittaa. Hänellä itsellään oli suuri, viisi eri suojaa käsittävä vuokrahuoneusto ja oma palvelijatar.
Mitä täällä sitten ollenkaan elämästä tulee? Muuttakaa maihin samassa. Menkää talonpoikain rengeiksi, niin isä kuin poikakin! Sontakuskeiksi! Suota kuokkimaan! Mahdoin päästää sinut, Kalle, seminaariin, silloin kun sinne pyrit. Siellä olisi ollut oikea paikkasi.
Ja me nauroimme molemmat ääneen. "Nyt hyvä! Mutta missä asutte te? Minä olen sen unohtanut." "Tuolla punasen sillan luona, Barannikovin talossa." "Se on suuri talo?" "Niinpä, suuri se on." "Oi, minä tiedän, kaunis talo. Mutta jättäkää se ja muuttakaa meille." "Huomenna, Nastjenka, jo huomenna! Minä olen vähän vuokraa velkaa, mutta se ei tee mitään. Minä saan pian palkkani."
Mukana eikö herras, ja hän eikö Tuost' olis ennalt' ilmoittanut? PALVELIJA. Anteeks, Mut totta on se. Tulossa on thani: Yks kumppaneistani, jok' eeltä riensi, Niin oli hengetön, ett' tuskin sanaa Sai suustaan. LADY MACBETH. Häntä hoitakaa; hän suurta Tuo sanomaa. Tulkaa, henget, Te murhamielen kätyrit, naisluontoni Muuks muuttakaa ja luokaa minut täyteen Julminta hirmuisuutta päästä jalkaan!
«Ja nyt ehkä uskallan minä sanoa, mitä kauvan olen miettinyt«, lisäsi majuri. «Tallikamari on pieni ja vähäinen. Muuttakaa minun luokseni, siellä on sijaa kyllin!« Johannes katseli majuria, jonka vanhoista, rehellisistä silmistä sydämen hyvyys loisti; silmäili kauvan. Vihdoin sanoi hän: «Antakaa minun miettiä illaksi!« «Miksi niin?« kysyi majuri.
Päivä jo kohta valkenee; sentähden muuttakaa pian vaatteita ja ottakaa päällenne nämä, jotka minä olen teille hankkinut: matkustakaa Englantiin, jossa aika takaisin antaa, mitä nyt jätätte tänne ja rauhan ja onnen aurinko ehkä vielä kerran loistaa onnettomalle isänmaallemme.
KAISA. En tohdi tännekkään jäädä, kun niin ankarasti komensi pois. HILMA. Muuttakaa minun kamariini sitten. Siellä saatte olla rauhassa. Kalle hyvä, taluta muori sinne! KAISA. Jumala sinulle palkitkoon hyvyytesi! KALLE. Pitääkö oikeen kantaa? KAISA. Ei. Talutat vaan tuosta kainalosta. Kas niin! No, voi, voi tuota muoria, kun antaa pesän hiipua ihan mustaksi, eikä viitsi panna peltiä kiinni.
Pukekaa tuo markiisi minkälaisen riikinkukon höyheniin tahansa, tehkää hänen ulkonäkönsä jos kuinka rumaksi, muuttakaa hänen ihonsa värien ja nesteiden avulla, kätkekää hänen sadan ihmisen sekaan, ja minä lyön veikkaa valtikastani, että koira hänen löytää ja samalla tapaa ilmottaa vihansa, kuin tänäpänä olette nähneet sen tekevän.
Ken voi kieltää metsän asukasta tuolloin tällöin lähestymästä kylienkin nurkkia, tuolloin tällöin, aina kuinka tarpeet vaativat? Vai isketkö minua silloin puulla päähän, Eero? EERO. En, veljeni, vaan vieläpä »suolojakin saat jos marjoja tuot». Muuttakaa, pojat, muuttakaa, minä en kiellä, vaan tulenpa teitä vielä kyytiinkin, vien teitä tästä oikein suden travia.